Levottomat jalat -oireisto
Oireet esiintyvät tyypillisesti levossa ja ilmenevät tai lisääntyvät iltaa kohden. Ne voivat häiritä nukahtamista ja yöunta ja aiheuttaa toissijaisesti päiväväsymystä (Partinen 2006). Oireita voi ilmaantua myös päivällä, erityisesti pidemmän istumisen (auto, lentokone) yhteydessä. Oireistoon liittyy tietyn tyyppinen unenaikainen liikehäiriö, ns. jaksoittainen raajojen liikehäiriö (engl. Periodic limb movement disorder). Levottomat jalat (engl. restless legs syndome, RLS) on yleinen vaiva. Sen esiintyvyys on arviolta 4–14 % länsimaisesta väestöstä, joskin vain osalla (n. 2-3 % väestöstä) se on niin hankala, että vaatii hoitoa (Allen ym. 2004; Ohayon ym. 2012). Osalla potilaista on suvussa samaa oireistoa. Oireisto ilmaantuu yleensä keski-iässä, mutta voi ilmetä jo lapsuudessakin. RLS on selvästi tavallisempi naisilla. Oireisto on alkuvaiheessa usein ajoittaista. Oireet voivat kuitenkin vuosien varrella muuntua hoitoa vaativaksi jatkuvaksi riesaksi.
Kuten Parkinsonin taudissa, RLS-oireisto liittyy jollain tavoin aivojen dopamiinin häiriöön. Myös sen hoidossa voidaan käyttää Parkinson-lääkkeitä, joilla onkin hyvä teho. Se voi liittyä myös raudan puutokseen, ja saattaa näin ollen esiintyä mm. verenluovuttajilla, raskauden aikana ja raudan puutostilojen yhteydessä. Anemiaa ei useimmiten sellaisenaan kuitenkaan ole. Raudan puutteen suhteen diagnoosia voidaan vahvistaa verestä seerumin ferritiinin määrityksellä. Ferritiini on proteiini (valkuaisaine), jonka tehtävä on varastoida rautaa. Sen määrittäminen onkin paras menetelmä diagnosoida raudanpuuteanemiaa ja jopa raudan puutetta jo ennen varsinaisen anemian syntyä.
Harvinaisempia syitä oireisiin ovat tietyt ääreishermoston sairaudet, ns. neuropatiat (esim. Luigetti ym. 2013), joten neurologinen tutkimus on paikallaan. Myös munuaisten vajaatoiminta, magnesiumin puutos, tietyt masennuslääkkeet (ns. serotoniinilääkkeet), vatsavaivojen hoidossa käytetty metoklopramidi sekä kahvin alkoholin käyttö voivat provosoida oiretta.
Oireiston perusbiologiaa ei tunneta. Useampia geenimuutoksia on todettu . RLS näyttäisi liittyvän ainakin aivojen dopamiinin, raudan ja opiaattijärjestelmän häiriöihin, mutta yksityiskohdat ovat epäselviä (Guo ym. 2017). On viitteitä, että aivojen raudan puute olisi yhteydessä RLS-oireistoon. Raudalla ja dopamiinilla ovat yhteydessä toisiinsa, mm dopamiinin muodostuksessä tärkeä tyrosiinihydroksylaasi-entsyymi tarvitsee rautaa. Toisin kuin Parkinsonin taudissa, RLS-potilaan aivoissa ei ole dopamiinin puutosta eikä dopamiinihermojen rappeutumista.
Apua lääkehoidosta
RLS-oireistoa on aiemmin hoidettu levodopa-lääkkein, joista elimistö muodostaa itse dopamiinia. Levodopa vaikuttaa useimmilla potilailla (n. 80 %) vain muutaman tunnin. Sen vuoksi nykyisin käytetään mieluummin dopamiinin tavoin vaikuttavia lääkkeitä, ns. dopamiiniagonisteja, joilla on pidempi vaikutusaika. Näillä lääkkeillä oireet ovat helpottaneet eri tutkimussarjoissa 70–100 %:lla potilaista. Erityisesti levodopaan, mutta myös muihin dopaminergisiin lääkkeisiin liittyy lisääntynyt riski tehon huonontumisesta ja oireiston pahenemisesta (ns. augmentaatio) niitä pidempään käytettäessä. Tämän vuoksi on suositeltu käytettäksi GABAergisiä lääkkeitä, kuten gabapentiiniä tai pregabaliinia (Winkelman ym. 2018). Vaikeissa tapauksissa myös opiaattiryhmän lääkkeitä voidaan käyttää. Lisälääkkeenä suositellaan rautaa, jos ferritiini arvo on matala.
Levottomat jalat ja Parkinsonin tauti
Myös Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla voi esiintyä RLS-oireita. Historiallisesti on ajateltu, että heillä niitä esiintyisi jopa enemmän kuin muulla väestöllä, jopa 20–22 %:lla potilaista (Ondo ym. 2002; Gómez-Esteban ym. 2007). Viimeaikaiset tutkimustulokset näyttävät viittaavan siihen, että kyseessä on aiempaa ajattelua monimutkaisempi ilmiö. Kun vastasairastuneilla potilailla, jotka eivät ole saaneet lääkehoitoa, ei esiinny RLS-oireita sen enempää kuin muullakaan väestöllä (Angelini ym.2011; Gjerstad ym. 2011) ja kun Parkinson-oireisto useimmissa tapauksissa edeltää RLS-oireiston ilmaantumista, onkin ajateltu oireiston liittyvän pidempiaikaiseen dopaminergiseen hoitoon ja/tai sairauden pahenemiseen sekä sen hoito-ongelmiin (Rijsman ym. 2014; Ferini-Strambi ym. 2018). Yhteenvetoartikkelin mukaan seitsemässä tutkimuksessa RLS:n esiintyminen on ollut samaa tasoa Parkinson-väestössä kuin kontroliväestössä, kun taas kymmenessä tutkimuksessa esiintyminen on ollut yleisempää Parkinson-potilailla (Rijsman ym 2014). Suomalaisessa Parkinson-potilaille tehdyssä kyselytutkimuksessa RLS-oireiston esiintyvyydeksi saatiin 20%, joka viittaa normaaliväestöä korkeampaan esiintyvyyteen, mutta varmuudella tätä ei voi tietää, koska kyselyssä ei ollut vertailuaineistoa (Ylikoski ym. 2015).
Eräs ongelma on RLS-diagnostiikka. Miten oireisto voidaan erottaa luotettavasti Parkinson-potilailla esimerkiksi yöaikaan esiintyvistä muista puutumisista, kivuista ja krampeista? Tämä ongelma on tuotu selkeästi esille eräissä viimeaikaisissa artikkeleissa (mm. Gjerstad ym. 2011), joissa puhutaan erikseen RLS-oireistosta ja jalkojen motorisesta levottomuudesta (engl. leg motor restlessness, LMR). Mainitussa artikkelissa katsottiin viimeksi mainitun olevan Parkinson-potilailla yleisempi kuin RLS-oireiston ja RLS-oireiston olevan samaa luokkaa kuin muullakin väestöllä.
Voi siis olla, ettei RLS-sairautta esiinny sellaisenaan Parkinson-potilailla sen useammin kuin muullakaan väestöllä. Erityisesti Parkinson-potilaiden käyttämä dopaminerginen lääkitys näyttäisi sekoittavan näiden kahden sairauden yhteyksien arviointia. On myös raportoitu, että RLS-tauti lisäisi riskia sairastua Parkinsonin tautiin, esim. Gao työtovereineen (Gao ym. 2010) analysoi Yhdysvalloissa 23 119 miespuolisen RLS-potilaan sairauksia ja raportoi heillä olevan lisääntyneen riskin sairastua Parkinsonin tautiin.
Kirjoittaja on 17.10.2013 Heikki Teräväinen, professori h.c. Artikkelin on päivittänyt 9.11.2018 Seppo Kaakkola, neurologian erikoislääkäri
Kirjallisuutta
Allen RP, Walter AS, Montplaisir J ym. Restless legs syndrome prevalence and impact. REST general population. Arch Int Med 2005;165:1286-1292.
Angelini M, Negrotti A, Marchesi E, Bonavina G, Calzetti S. A study of the prevalence of restless legs syndrome in previously untreated Parkinson’s disease patients: absence of co-morbid association. J Neurol Sci. 2011;310:286-8
Ferini-Strambi L, Carli G, Casoni F, Galbiati A. Restless legs syndrome and Parkinson disease: a causal relationship between the two disorders? Front Neurol 2018;9:1-12.
Gao X, Schwarzschild MA, O’Reilly EJ ym. Restless legs syndrome and Parkinson’s disease in men. Mov Disord. 2010;25:2654-7.
Gjerstad MD, Tysnes OB, Larsen JP. Increased risk of leg motor restlessness but not RLS in early Parkinson disease. Neurology. 2011 Nov 29;77(22):1941-6.
Gómez-Esteban JC, Zarranz JJ, Tijero B, ym. Restless legs syndrome in Parkinson’s disease Mov Disord. 2007 Oct 15;22(13):1912-6.
Guo S, Huang J, Jiang H ym. Restless legs syndrome: from pathophysiology to clinical diagnosis and management. Front Aging Neurosci 2017;9:1-14.
Luigetti M, Del Grande A, Testani E ym., Restless leg syndrome in different types of demyelinating neuropathies: a single-center pilot study. J Clin Sleep Med. 2013;9:945-9.
Ohayon MM, O’Hara R, Vitiello MV. Epidemiology of restless legs syndrome: a synthesis of the literature. Sleep Med Rev. 2012;16:283-295.
Partinen M. Levottomat jalat. Duodecim 2006;122:2999-3008.
Rijsman RM, Schoolderman LF, Rundervoort RS, Louter M. Restless legs syndrome in Parkinson’s disease. Parkinsonism Relat Disord 2014;20 Suppl1;S5-S9.
Ylikoski A, Martikainen K, Partinen M. Parkinson’s disease and restless legs syndrome. Eur Neurol. 2015;73:212-219.