Kuulumisia Skandinavian liikehäiriöyhdistysten kokouksesta

Poimintoja asiantuntijoiden kokousesityksistä

Ensimmäinen luennoitsija oli prof.  Kullervo Hynynen, joka on valmistunut fyysikoksi Kuopiosta vuonna 1977, mutta on sen jälkeen väitellyt Englannissa ja tämän jälkeen ollut vuosikymmeniä tutkijana USA:ssa ja Kanadassa. Hän toimii nykyisin tutkimusjohtajana Torontossa. Hän on tehnyt uraa uurtavaa tutkimustyötä ultraäänen käytöstä aivosairauksien hoidossa. Hän pystyi ratkaisemaan, miten kallon ultraääntä vaimentava vaikutus voidaan poistaa ja miten magneettikuvausta voidaan käyttää hyväksi ultraäänihoidoissa. Pitkälti hänen tutkimustyönsä perusteella on pystytty kehittämään nykyiset hoitavat ultraäänilaitteistot. Korkeaenergistä talamukseen kohdennettua ultraäänihoitoa (HIFU-hoito) käytetään yhä enemmän vapinan hoidossa sekä Parkinsonin taudissa että essentiaalisessa vapinassa. Hoidon suurena etuna on, ettei kalloa tarvitse avata. Toinen hoitotapa tapahtuu matalaenergisellä ultraäänihoidolla (LIFU-hoito), jolla voidaan paikallisesti avata veriaivoestettä ja viedä esim. tehokkaammin solumyrkkyjä aivokasvaimeen. Esitelmässään prof. Hynynen kävi läpi ultraäänihoitojen historiaa ja nykypäivää. Varsin vaatimattomasti hän toi esiin oman osuutensa kehitystyössä, joka on kuitenkin ollut varsin ratkaisevaa.

Dos. Filip Scheperjans Helsingistä kertoi esitelmässään suoliston mikrobitutkimuksen nykytilanteesta. Hänhän oli yksi ensimmäisiä tutkijoita, joka havaitsi, että Parkinsonin taudissa potilailla on suoliston mikrobimuutoksia. Sittemmin on tullut monenlaisia erilaisia tuloksia asiasta ja nykyisin ajatellaankin, että osalla Parkinsonin tauti alkaisi suolistosta (engl. body first) ja osalla tauti alkaisi aivoista (brain first). Vielä on kuitenkin pitkä matka, että pystyttäisiin jo varhaisvaiheessa potilaat erottelemaan ja antamaan sopivaa hoitoa. Yhtenä mikrobihoitona on kokeiltu ulosteensiirtoa, jota nykyisin käytetään mm. antibioottihoidon seurauksena syntyneissä vakavissa ripulisairauksissa. Dos. Scheperjansin johdolla ulosteensiirtoa on nyt kokeiltu myös Parkinsonin taudin hoidossa. Hän esitteli alustavia tuloksia, kun oli kulunut vuosi siirrosta. Jonkin verran positiivisia havaintoja saatiin, mutta mitään valtavan suurta vaikutusta ei ulosteensiirrolla näyttänyt olleen potilaan oireisiin. Joissakin ulkomaisissa tutkimuksissa on myös raportoitu positiivisia tuloksia ulosteensiirrosta, mutta kaiken kaikkiaan tarvitaan vielä lisätutkimuksia asiasta.

Prof. Valtteri Kaasinen Turusta esitteli tutkimusryhmänsä dopamiinikuvantamisista saatuja tuloksia Parkinsonin taudissa. SPECT-isotooppikuvauksella käyttäen dopamiinipäätteisiin sitoutuvaa merkkiainetta (ns. DAT-spect) voidaan varsin luotettavasti vahvistaa, sairastaako potilas Parkinsonin tautia tai sen sukulaistauteja. Turkulaiset tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että Spect-kuvauksessa havaittu sitoutumisen alentuminen ei korreloinut mustatumakkeen hermosolukatoon (dopamiinisolujen katoon), kun asiaa tutkittiin kuoleman jälkeisistä aivonäytteistä. Myöskään dopamiinihermojen päätteiden vähentyminen ei korreloinut selkeästi DAT-spect-tulokseen. Oikein hyvää selitystä ei tälle ristiriidalle ole toistaiseksi keksitty.

Prof. Bas Bloem NIjmegenin yliopistosta Hollannista piti kaksi esitelmää, joissa käsiteltiin Parkinsonin taudin ei-lääkkeellisiä hoitoja sekä Parkinsonin tautiin liittyviä tasapaino-ongelmia. Prof. Bloem on itsekin aktiivinen liikunnan harrastaja ja hän korosti erityisesti liikunnan tärkeyttä Parkinsonin taudin hoidossa. On paljon tutkimuksia, jotka osoittavat, että liikuntaa aktiivisesti harrastavat voivat paremmin, he tarvitsevat vähemmän lääkitystä ja heillä on vähemmän kaatumisia ja tapaturmia. Vaikuttaisi myös, että liikunnan aktiivi harrastaminen hidastaa Parkinsonin taudin kulkua. Prof. Bloem kertoi, miten Hollannista pyrittiin lisäämään Parkinsonin tautia hoitavien henkilöiden (mm. lääkärit, fysioterapeutit, puheterapeutit, toimintaterapeutit, ravitsemusterapeutit, potilaan läheiset) tietoisuutta Parkinsonin taudin hoidosta, jota varten kehitettiin netissä saatavia hoito-ohjeita ja hoitokonsultaatioita. Tämä ohjeisto on kaikkien saatavilla ja sovellettavissa jokaisen maan tarpeisiin (ks. www.parkinsonnet.com(siirryt toiseen palveluun)). Hollannissa on saatu erittäin hyviä tuloksia tästä systeemistä.

Prof. Peter Jenner Lontoosta pyrki esitelmässään selvittämään, mitä aivomuutoksia on parkinsonpotilaiden OFF-vaiheiden ja dyskinesioiden (tahattomien liikkeiden) taustalla. Hän tosin totesi jo heti alussa, että emme varmuudella tiedä näitä mekanismeja. Taustalla on aivojen dopamiinin varastointikyvyn heikentymisen lisäksi reseptoritason muutoksia, myös muissa kuin dopamiinireseptoreissa. Tätä tukee havainto, että hyvin tasainenkaan levodopan pitoisuus veressä, joka saavutetaan esim. laskimoinfuusiolla, ei poista kokonaan OFF-vaiheita tai dyskinesioita. Prof. Jenner kertoi toisessa lääketehdas NordicInfu Caren sponsoroimassa esitelmässään COMT-estäjistä Parkinsonin taudin hoidossa. Nykyisinhän on käytettävissä kaksi COMT-estäjää: entakaponi ja uudempi opikaponi.  Opikaponin COMT-esto on paljon pidempikestoinen kuin entakaponilla ja siksi sitä annostellaan vain kerran päivässä (iltaisin). Opikaponin käyttö on pikku hiljaa lisääntynyt eikä siihen ole liittynyt haittavaikutuksena ripulia, jota osalla entakaponia saavista potilaista havaitaan.

Toinen lääketehtaan (Abbvie) sponsoroima esitys käsitteli Parkinsonin taudissa käytettäviä infuusiohoitoja. Suomessakin on tällä hetkellä käytettävissä suoleen annettava levodopa/karbidopa (Duodopa) ja uudempi levodopa/karbidopa/entakaponi (Lecigon). Dos. Eero Pekkonen kertoi helsinkiläisten neurologien kokemuksista Lecigon-hoidosta. Suurin etu tällä hoidolla näyttäisi olevan se, että käytettävä pumppu on selvästi pienempi kuin Duodopa-hoidossa. Molempiin suoli-infuusiohoitoihin liittyy aika paljon erilaisia suolisto-ongelmia ja välineongelmia. Uutena hoitona on Euroopassa hyväksytty levodopan ihonalainen jatkuva infuusio. Tässä valmisteessa (Produodopa) levodopa on saatu liukoiseen muotoon käyttämällä sen esiastetta foslevodopaa yhdistettynä foskarbidopaan. Nämä muuttuvat elimistöön annettuna nopeasti levodopaksi ja karbidopaksi. Tällä uudella levodopan infuusiomuodolla voidaan edennyttä Parkinsonin tautia sairastavan potilaan OFF-vaiheita ja dyskinesioita vähentää huomattavasti.  Suurin hoidon ongelma on ihoon liittyvät haitat, joita voidaan selvästi vähentää neuvonnalla ja vaihtamalla neulan paikkaa päivittäin. Tämä hoito ei ole saanut Suomessa vielä tätä kirjotettaessa korvattavuutta, mutta sen saamisen jälkeen hoito otetaan varmasti Suomessakin laajemmin käyttöön. Myös prof. Regina Katzenschlager Wienistä Itävallasta esitelmöi levodopan infuusiohoidosta tehdyistä tutkimuksista ja saaduista kokemuksista. USA:ssa on tehty tutkimusta myös toisella valmisteella, jossa levodopa ja karbidopa ovat sellaisenaan. Tämä valmiste ei ole toistaiseksi saanut lääkeviranomaisten lupaa.

Prof. Gesine Paul-Visse Lundista Ruotsista kertoi kantasoluhoitojen nykytilanteesta.  Aiemmin käytettiin abortoitujen sikiöiden keskiaivoista saatuja dopamiinisolujen esiasteita, joita siirrettiin putamen-tumakkeisiin. Näistä tutkimuksista on saatu ristiriitaisia tuloksia ja niitä ei enää tietääkseni tehdä. Nyt on siirrytty kantasoluihin, joita saadaan alkioista tai ihon soluista niitä uudelleen ohjaamalla kantasoluiksi. Kantasolut voidaan ohjelmoida muuttumaan dopamiinisoluiksi, joita voidaan siirtää aivoihin. Maailmalla on menossa ainakin viisi eri tutkimusta, joissa kantasoluja on siirretty parkinsonpotilaiden aivoihin. Tuloksia näistä tutkimuksista saadaan parin lähivuoden aikana. Vielä ei siis pystytä sanomaan, kuinka tehokas hoito tämä olisi Parkinsonin taudissa.

Prof. Anders Björklund Lundista Ruotsista kertoi aivoista selkäytimeen menevän dopamiiniradan merkityksestä. Tämä rata kuvattiin jo 1960-luvulla muiden dopamiiniratojen ohella. Viime aikaiset tutkimukset ovat viitanneet siihen, että tällä radalla ja selkäytimen dopamiinireseptoreilla on merkitystä kipuaistimuksen ja kutinan hermovälityksessä. Kutinan kohdalla ilmeisesti dopamini-1 reseptorit ovat merkityksellisiä. Kutinan aiheuttamassa raapimisessa taasen aivojen dopamiiniradat ovat mukana.

Eläkkeellä oleva prof. Andrew Lees Englannista kertoi iäkkäiden ihmisten parkinsonismipiirteistä ja niihin liittyvistä aivomuutoksista. Iäkkäillä tavataan usein parkinsonismityyppisiä piirteitä, kuten etukumara asento. Poikkeavan alfasynukleiinin kertyminen aivojen dopamiinisoluihin on eräs tyypillinen Parkinsonin taudin piirre. Mutta viime aikoina on tuotu esiin, että myös tau-proteiinin kertymisellä voisi olla merkitystä Parkinsonin taudin synnyssä. Jo ennestään tiedetään, että sen kertymistä tapahtuu epätyypillisissä parkinsonismeissa. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että tau-muutoksia tapahtuu aiemmin kuin alfa-synukleiinin muutoksia. Aika näyttää, miten asia on.

Prof. Ray Chaudhuri Lontoosta kertoi kehittämästään Parkinsonin taudin ”kojelaudasta”, johon kuuluu viisi osiota: motoriset oireet, ei-motoriset oireet, näön, suun ja suolen terveys, luuston terveys ja kaatumisten ehkäisy sekä muitten sairauksien ja lääkitysten ja dopamiiniagonistien haittojen huomioiminen.  Erilaisia testejä on käytettävissä näiden seikkojen selvittämisessä. Kaikki nämä asiat pitäisi huomioida potilasta hoidettaessa.  Hän on kollegoineen kirjoittanut asiasta hyvän katsauksen (Qamar ym. Front. Neurol., 25 May 2023).

Prof. Juho Joutsa Turusta kertoi aivoinfarktiin liittyvistä liikehäiriöistä. Turussa on kerätty useamman vuoden ajan aivoinfarktipotilaita, joilla on eräänä löydöksenä jokin liikehäiriö. Heidän aivokuvauslöydökset käydään läpi. Yhdistämällä useiden potilaiden löydöksiä ja myös muualta maailmalta saatuja kuvantamistuloksia voidaan saada selville, mistä aivoalueista tulee tietynlaisia liikehäiriöitä ja mitkä hermoverkot näihin liittyvät.  Vaikka työ on vielä kesken, on jo tähän mennessä saatu paljon uutta tietoa aivojen anatomisten alueiden ja liikehäiriöiden välisistä yhteyksistä.

Viimeisenä luennoitsijana oli tri David Pellerin Montrealista Kanadasta. Hän puhui perinnöllistä pikkuaivosairauksista eli ataksiasairauksista. Perinnöllisiä ataksiasairauksia tunnetaan runsaasti ja ne voivat olla sekä peittyvästi että vallitsevasti periytyviä. Esim. vallitsevasti periytyviä ataksiasairauksia (SCA-tauteja) tunnetaan nykyisin yli 50. Tri Pellerin kuvasi lähemmin hiljattain todetun SCA27B-taudin piirteitä. Tämä muoto vaikuttaa olevan aika tavallinen, mutta ylipäätänsä eri SCA-muotojen yleisyys vaihtelee eri väestöissä. Toistaiseksi ei ole tietoa, esiintyykö tätä tyyppiä suomalaisessa väestössä.

Kaiken kaikkiaan kuuntelijat saivat kuulla korkeatasoisia esityksiä ja uutta tietoa Parkinsonin taudista ja muistakin liikehäiriöistä.

• Avainsanat: 22nd Annual Scandinavian MeetingaivoinfarktiataksiaCOMT-estäjädopamiiniratadyskinesiainfuusiokantasoluhoitolevodopaliikuntaOFF-vaiheparkinsonismitSPECT-isotooppikuvaussuolistomikrobitsuolistotutkimusulosteensiirtoultraäänihoito (HIFU-hoito)