Suomalaisia liikehäiriösairauksien potilastutkimuksia vuonna 2024

Noin 60 % tutkimuksista käsitteli Parkinsonin tautia tai muita parkinsonismeja. Tämä merkitsee, että myös muita liikehäiriösairauksia tutkittiin Suomessa. Julkaisuja olikin dystoniasta, Lewyn kappale-taudista, ataksiasta, essentiaalisesta vapinasta, levottomista jaloista, kivuliaat jalat ja liikkuvat varpaat oireyhtymästä sekä yleisesti liikehäiriösairauksista. Tavallisimmat tutkimusaiheet liittyivät kuvantamiseen (PET, Spect, MRI, TT), epidemiologiaan ja stimulaatiohoitoihin. Lääkehoitoihin liittyviä tutkimuksia oli vain yksi ja sen lisäksi oli kaksi lääkekatsausta. Kansainvälisisiin lääketutkimuksiin suomalaiset neurologit eivät ole ilmeisesti päässeet mukaan, koska tällaisia julkaisuja ei löytynyt. Maantieteellisesti eniten tutkimuksia tehtiin Turun yliopistossa ja yliopistosairaalassa (15 kpl), seuraavaksi Helsingin yliopistossa ja yliopistosairaalassa (9 kpl), mutta myös muista yliopistoista (Kuopio, Oulu, Tampere) oli useampi julkaisu. Lisäksi Joensuun keskussairaalasta ja Aalto-yliopistosta oli julkaisuja.

Nyt käsiteltävien julkaisuiden lisäksi löytyi muutama julkaisu, jonka verkkoversio oli käytettävissä jo edellisvuoden katsauksessa ja käsiteltiin tuolloin.

Parkinsonin tauti, elämänlaatu

Oululainen neurologiryhmä tutki Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden muiden sairauksien vaikutusta potilaiden elämänlaatuun [1]*. Tutkimuksessa käytettiin kahta erilaista elämänlaatukyselyä, joista toinen oli kaikkiin sairauksiin tarkoitettu (15D) ja toinen Parkinsonin tautiin tarkoitettu (PDQ-8). Lisäksi kysyttiin potilaiden muut sairaudet, joita oli 96,7 %:lla. Mukana oli 551 potilasta. Parkinsonpotilaiden elämänlaatu oli huonompi kuin normaaliväestössä (Kuva 1), kuten on nähty monissa aiemmissakin tutkimuksissa. Muista sairauksista eniten elämänlaatua huononsivat muistisairaudet, masennus, sydämen vajaatoiminta ja eteisvärinä. Kaksi elämänlaatukysymyssarjaa korreloivat keskenään. Tämä oli varsin isolla materiaalilla tehty hyvä tutkimus.

Parkinsonin tauti, hoitotutkimukset

Dos. Filip Scheperjans kollegoineen Helsingistä tutki, auttaisiko ulostesiirto Parkinsonin taudissa [2]. Hänen ryhmänsä oli eräs ensimmäisistä, joka raportoi, että parkinsonpotilaiden suoliston mikrobikanta eroaa terveistä henkilöistä.  Tähän perustuen on ajateltu, että mikrobikannan palauttaminen normaalisuuntaan voisi auttaa taudin oireisiin ja ehkä etenemiseenkin. Joitakin positiivisia raportteja oli olemassa ennen tätä tutkimusta. Tutkimuksessa oli mukana 48 potilasta, joilla oli ennakkoon tutkittuna poikkeava suoliston mikrobilöydös. Heistä 45 kelpasi lopulliseen analyysiin. Potilaat saivat sokkoutetusti joko todellisen ulosteensiirron (30 potilasta) tai lumesiirron (15 potilasta) paksusuoleen tähystyslaitteen avulla. Potilaille tehtiin puolen vuoden ja vuoden kuluttua kliininen arvio. Tuloksena oli, ettei ulosteesiirrosta ollut mitään merkittävää hyötyä potilaiden motoriikkaan.  Itse asiassa lumehoito oli joissain yksittäistä osioissa parempi kuin aktiivihoito. Tosin lumehoito myös muutti ulosteen mikrobisisältöä, joka saattoi olla yksi sekoittava tekijä. Ulostesiirtopotilaat raportoivat enemmän suolikanavan oireita kuin lumehoitoa saaneet. Tämä oli hyvin tehty tutkimus, joka ansaitusti julkaistiin korkeatasoisessa amerikkalaisessa lehdessä. Negatiivinen tulos varmasti vähentää intoa ulostesiirtokokeiluihin, mutta muunneltavia tekijöitä tässä hoidossa on monia ja uusiakin tutkimuksia vielä varmasti tehdään.

Helsinkiläiset neurologit tutkivat, voisiko suolistoon pumpattavan levodopa/karbidopa-hoidon (Duodopa-hoito) aloittaa suoraan ilman väliaikaista nenämahaletkukokeilua [3]*. Aiempi käytäntö oli, että levodopa/karbidopa-infuusioon sopivalle potilaalle laitettiin ensin nenämahaletku, joka ulottui ohutsuolen puolelle ja jonka kautta annettiin levodopa/karbidopaa ja katsottiin, hyötyikö potilas hoidosta tai aiheuttiko se haittoja.  Kokeilun jälkeen valittiin sitten soveliaat potilaat itse leikkaushoitoon, jossa infuusioletku viedään vatsanpeitteiden läpi (PEG-letku) ohutsuoleen. Useat keskukset kuitenkin vähitellen jättivät nenämahaletkukokeilun pois luottaen esitietoihin ja suun kautta tehdyn levodopa-testin tulokseen.  Tämä lyhensi selvästi sairaalassa olon tarvetta. Meilahden sairaalassa oli aloitettu vuosina 2016-19 Duodopa-hoito 33 potilaalle, joista yhdelletoista se oli aloitettu ilman nenämahaletkukokeilua. Ryhmien välillä ei ollut eroja, kun verrattiin hoidon hyötyä tai haittatapahtumia. Tämä melko pienellä aineistolla tehty tutkimus puoltaa, että Duodopa-hoito voidaan aloittaa ilman väliaikaista nenämahaletku-kokeilua.

Suomalaiset lääkealan tutkijat kirjoittivat katsauksen entakaponin kehitystyöstä [4]. Entakaponi on katekoli-O-metyylitransferaasi (COMT) -entsyymin estäjä, joka on nykyisin maailmanlaajuisesti käytössä levodopan kanssa Parkinsonin taudin hoidossa. Yhdistelmävalmistetta myydään Stalevo-nimellä. Lähtökohtana oli tieto, että COMT-entsyymi hajottaa monia katekoliamiineja, kuten dopamiinia, mutta myös levodopaa, mutta ei ollut käytettävissä tehokasta yhdistettä, joka estäisi sen toimintaa. Emeritusprofessori Pekka Männistön ideana oli kehittää tehokas COMT-estäjä. Yhdessä yliopistotutkijoiden ja lääketehdas Orionin tutkijoiden kanssa syntetisoitiin 1980-luvun alkupuolella useita tehokkaita COMT-estäjiä, joista lopuksi entakaponi valittiin kliiniseen käyttöön. Katsauksessa käydään läpi COMT-entsyymin toimintaa, sen eri muotojen (liukoinen ja kalvoon sidottu) merkitystä, entakaponin prekliinistä ja kliinistä kehitysohjelmaa ja tuloksia sekä entakaponin ja uudemman COMT-estäjän, opikaponin välisiä eroja. Kaiken kaikkiaan tämä projekti on tuonut paljon uutta, oppikirjoihinkin asti päätynyttä tietoa COMT-entsyymistä ja sen estäjien merkityksestä Parkinsonin taudin hoidossa. Projekti on ollut tieteellisesti menestykäs ja tuottanut satoja tutkimusartikkeleita ja kymmeniä väitöskirjoja. Entakaponi on eräs harvoista suomalaisten kehittämistä lääkeaineista, joka on päässyt maailman markkinoille. Kaiken kaikkiaan asiantunteva katsaus COMT:sta ja entakaponin vaiheista.

Kuopiolaiset farmakologit yhdessä yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa tekivät katsausartikkelin, joka käsitteli pramipeksolin ja rasagiliinin tehoa ja turvallisuutta Parkinsonin taudin varhaisvaiheessa (< 5 vuotta sairastaneet) [5]. He löysivät yhdeksän kriteerit täyttävää rasagiliinitutkimusta ja yksitoista pramipeksolitutkimusta. Molemmat lääkkeet paransivat kohtalaisesti potilaiden vointia, kun mittarina oli UPDRS:n (Unified Parkinson’s Disease Rating Scale) kakkososio eli päivittäiset toiminnot ja kolmososio eli motoriikka. Lääkkeet eivät aiheuttaneet merkittävää lisääntynyttä haittaa lumeeseen verrattuna. Kaiken kaikkiaan tulos on samantapainen kuin aiemmissakin analyyseissä. Ehkä vähän yllättävää on, ettei pramipeksolin kohdalla nähdä mitään selkeää lisäystä haittatapahtumissa.

Parkinsonin tauti, ääni

Tamperelaiset puhealan tutkijat julkaisivat kaksi parkinsonpotilaiden ääneen liittyvää tutkimusta. Ensimmäisessä tutkimuksessa he analysoivat 34 parkinsonpotilaan nauhoitetun äänen laatua käyttäen kahta erilaista arviointiasteikkoa (AVQI [Acoustic Voice Quality Index], GRBASI [grade, roughness, breathiness, asthenia, strain, instability]) [6]. Kaksi puhealan ammattilaista analysoivat toisistaan riippumatta ääninäytteet. Tutkijat halusivat tietää, korreloivatko arviointiasteikot keskenään ja havaitaanko korrelaatiota taudin vaikeusasteeseen (Hoehn et Yahr -asteikko). Tuloksena oli, että arviointiasteikot korreloivat keskenään ja toinen asteikko (GRBASI) korreloi myös taudin vaikeusasteen kanssa.

Toisessa tutkimuksessaan he analysoivat varhaisvaiheen potilaiden ääntä käyttäen edellä mainittua AVQI-arviointiasteikkoa ja lisäksi arvioitiin puheen hengästyneisyyttä (ABI [Acoustic Breathiness Index][7]. Mukana oli 12 korkeintaan kaksi vuotta Parkinsonin tautia sairastanutta potilasta ja heitä seurattiin vuoden ajan. Tutkijat havaitsivat, että molemmat arviointiasteikot (AVQI, ABI) huononivat vuoden seurannan aikana. Muutokset eivät kuitenkaan korreloineet taudin vaikeusasteen muutoksiin (UPDRS-III [motorinen mittaus] ja Hoehn et Yahr-asteikko). Tulokset viittaavat siihen, että jo varhaisvaiheen äänen muutoksia voidaan käyttää taudin etenemisen mittaamiseen.

Aalto-yliopiston tutkijoiden mielenkiintona oli, voisiko parkinsonpotilaiden puheen (äänen) muutosten perusteella arvioida taudin vaikeusastetta [8]. Jo aiemmin on osoitettu, että automaattisilla puheen analysointimenetelmillä pystytään melko hyvin erottamaan parkinsonpotilas terveestä henkilöstä. Tutkimuksessaan he käyttivät espanjalaista tietokantaa, johon oli tallennettu 50 terveen henkilön ja 50 potilaan puhetta ja käytettävissä oli potilaiden motoriset tiedot (MDS-UPDRS III, johon sisältyy myös erillinen puheen arviointi) ON-vaiheessa. Motoriikan tulosten perusteella potilaat jaettiin lievästi ja vaikeasti oireileviin ryhmiin. Puheesta analysoitiin eri osa-alueita tietokonepohjaisilla menetelmillä. Tutkijat pääsivät noin 56-58 % tarkkuuteen automaattisen analysoinnin ja kliinisen vaikeusasteen vertailuissa eli parannettavaa vielä jäi. Hienoa kuitenkin havaita, että Aalto-yliopistokin on mukana liikehäiriötutkimuksissa, ja tarjolla olisi varmasti suomalaisiakin potilaita!

Parkinsonin tauti, kuvantaminen

Turkulaisen väitöskirjatutkija Riikka Ajalinin tutkimuksen aiheena oli kannabinoidireseptorien merkitys  parkinsonpotilaiden taudin kuvassa [9]. Hänen tutkimuksessaan oli 15 potilasta, joille tehtiin kliininen tutkimus ja PET-tutkimus kannabinoidi-1-reseptoriin sitoutuvalla merkkiaineella. Tutkija havaitsi, että kävelyn ja tasapainon huonontuminen sekä jäykkyys olivat yhteydessä alentuneeseen kannabinoidireseptorien määrään aivoissa. Sen sijaan kannabinoidireseptorien määrä ei liittynyt potilaiden vapinaan eikä hitauteen. Tutkimus viittaa siihen, että kannabinoidijärjestelmällä voi olla merkitystä tiettyihin Parkinsonin taudin oireisiin. Aiheeseen liittyen todettakoon, että kannabislääkkeitä on kokeiltu Parkinsonin taudin hoitoon, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia ja uusia tutkimuksia tarvitaan.

Turkulaisen väitöskirjatutkija Kalle Niemen tutkimuksen aiheena oli parkinsonpotilaiden lepovapinan yhteys Spect-kuvauksessa nähtyihin dopamiinitransportterimuutoksiin aivoissa [10]*. Tiedossa oli, että lepovapinan ja tyvitumakkeiden dopamiinipuutoksen välillä ei ole osoitettu olevan varmaa yhteyttä. Tässä tutkimuksessa käytettiin suurta kansainvälistä potilasaineistoa (Parkinson’s Progression Markers Initiative dataset, PPMI), josta saatiin 354 varhaisvaiheen parkinsonpotilasta ja 166 tervettä henkilöä. Potilaista oli käytettävissä kliiniset tiedot ja kaikille oli tehty dopamiinitransportteritutkimus eli FP-CIT Spect (DAtSCAN).  Kuten aiemmissakin tutkimuksissa jäykkyyden ja hitauden voimakkuudet korreloivat vastapuolen transportterin vähentymiseen. Sen sijaan lepovapinan voimakkuus korreloi saman puolen noususuuntaiseen transportterin määrään (kokonaistaso oli kyllä alentunut terveisiin verrattuna).  Tämäkin tutkimus osoittaa, että lepovapinaan liittyvän dopamiinin muutos on vähäisempi ja erilainen kuin jäykkyyden ja hitauden taustalla. Mahdollisesti myös muut kuin dopaminergiset järjestelmät ovat osallisena lepovapinan synnyssä. Hienoa, että suomalaiset tutkijat ovat päässeet käyttämään kansainvälistä tutkimusaineistoa ja saaneet aikaiseksi hyvän artikkelin.

Tämän tutkimuksen mallintamista kommentoitiin, johon ryhmä vastasi [11]. Tutkijat tekivät useampia uusia mallinnuksia eikä loppupäätelmä muuttunut.

Väitöskirjatutkija Emmi Saarinen kollegoineen julkaisi dopamiinitransportteritutkimuksen (FP-CIT Spect eli DAtSCAN-tutkimus), jossa selviteltiin kofeiinin vaikutusta aivojen dopamiinitoimintaan [12]*. Spect-tutkimus tehtiin 163 parkinsonpotilaalle ja 40 terveelle henkilölle. Kaikilta kysyttiin päivittäistä kahvin käyttöä. Kuuden vuoden kuluttua 44 potilasta tutkittiin uudelleen. Ilmeni, että runsaasti kahvia käyttävillä lääkitsemättömillä potilailla oli merkittävästi enemmän alentunut transportterisitoutumisen määrä kuin vähän kahvia käyttävillä. Kahvin käytön määrällä ei ollut merkitystä potilaiden motoriseen suoriutumiseen. Tutkijat tulkitsevat, että löydös johtuu kofeiinin aiheuttamasta kompensatorisesta dopamiinitransportterin vähentymisestä. Monet epidemiologiset tutkimuksethan ovat viitanneet siihen, että kahvin (kofeiinin) käyttö vähentää riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että runsas kahvin käyttö ennen Spect-tutkimusta voi vaikuttaa tuloksiin ja suosittavat, että sen käytössä olisi vuorokauden tauko ennen kuvausta. Hienoa, että tutkija on saanut tutkimuksen julkaistua arvotetussa lehdessä ja täten hyvän alun väitöskirjalleen!

Turkulaisen neurologitutkija Al-Abdulrasulin ja kollegoiden tutkimusaiheena oli aivojen tulehdusmuutokset (neuroinflammaatio) Parkinsonin taudissa [13]*.  Ryhmä tutki 21 parkinsonpotilasta ja 51 tervettä henkilöä. Heille tehtiin PET-tutkimus käyttäen hermotulehdusta mittaavaa merkkiainetta (PBR28). Lisäksi osalle koehenkilöistä tehtiin selkäydinnestetutkimus, josta tutkittiin mm. tulehdukseen ja hermorappeumaan liittyviä tekijöitä.  Aivojen PET-tulokset eivät eronneet potilaiden ja terveiden välillä. Kuitenkin havaittiin yhteys motoristen oireiden vaikeuden ja PET:ssä havaitun lisääntyneen aivotulehdusmuutoksen välillä. Myös selkäydinnesteet eräät tulehdusta mittavat muutokset korreloivat motorisen vaikeusasteen kanssa. Tulokset antoivat hieman viitettä, että neuroinflammaatiolla olisi osuutta Parkinsonin taudissa.

Parkinsonin tauti, tunnekartoitus

Turkulaisten tutkijoiden johdolla selvitettiin, eroavatko tunteiden ja motoriikan aiheuttamat muutokset kehossa Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla terveistä henkilöistä [14]*. Aineistossa oli 380 potilasta ja 79 kontrollihenkilöä. Koehenkilöt piirsivät kehon kuviin ne alueet, jotka muuttuivat tietyn tunteen, kuten esimerkiksi vihan, pelon, onnen tai surun, aikana. Myös motoriikan (jäykkyys, kömpelyys, vapina) ja tuntoaistimuksen (kipu, puutuminen) aiheuttamat kehomuutokset kirjattiin. Aineisto kerättiin verkkoyhteyden kautta.  Odotetusti motoriikkaan liittyvät kehomuutokset erosivat merkittävästi potilaiden ja kontrollihenkilöiden välillä. Esimerkiksi vapinan tuntemusta oli eniten käsissä (Kuva 2). Tunteisiin liittyvissä kuvauksissa suuttumus aiheutti lievemmän rintalastan seudun tunnemuutoksen potilailla kuin kontrolleilla. Parkinsonin taudin sairastamisaika oli yhteydessä lisääntyneeseen suuttumuksen aiheuttamaan vatsan alueen tuntemukseen. Kirjoittajien mukaan tämä on ensimmäinen tutkimus parkinsonpotilailla, jossa on käytetty tällaista menetelmää tunteiden aiheuttamien kehomuutosten kartoittamiseen. Tutkimus tuotti värikkäitä kehon kuvia, esimerkkinä alla tunnetiloista.

Parkinsonin tauti, uni

REM-unen (unien näkövaiheen) aikainen käytöshäiriö (RBD) on varsin tavallinen oire Parkinsonin taudissa. Tämä ilmenee mm. henkilön unenaikaisena puhumisena, huutamisena, nauramisena ja potkimisena ilman, että henkilö itse tietää näistä muutoksista mitään. RBD voi esiintyä jo vuosia ennen kuin Parkinsonin tauti puhkeaa. Tiedetäänkin, että RBD on selvä riskitekijä Parkinsonin taudin ja muiden synukleopatioiden synnylle. Helsinkiläinen unitutkijaryhmä tutki, vaikuttaako RBD tai pelkästään unissa puhuminen parkinsonpotilaiden kuolleisuuteen [15]*.  Alkuvaiheessa mukana oli 689 suomalaista parkinsonpotilasta, jotka täyttivät unikyselylomakkeen. Runsaan neljän vuoden kuluttua tehdyssä jatkokyselyssä mukana oli 384 potilasta, joista 82 oli kuollut seuranta-aikana. Tämä ryhmä muodosti varsinaisen tutkimusryhmän. Tuloksena oli, että RBD:hen ja jo pelkästään unissa puhumiseen liittyi merkittävästi lisääntynyt parkinsonpotilaiden kuolleisuus (Kuva 3). RBD-potilailla oli myös monia muita tekijöitä enemmän, kuten ikää, lääkitystä, hallusinaatioita, masennusta ja ummetusta. Kirjoittajien mukaan tämä on ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa, että unissa puhuminen lisää parkinsonpotilaiden kuolleisuutta. Jatkossa olisi mielenkiintoista tietää, liittyykö unissa puhumiseen lisääntynyt riski sairastua Parkinsonin tautiin eli onko se tautia ennakoiva oire.

Parkinsonin tauti, älylaitteet

Helsinkiläiset neurologit yhdessä italialaisten kollegoiden kanssa julkaisivat tutkimuksen, jossa selvitettiin sekä potilaiden että hoitavien neurologien mielipiteitä potilaiden etätutkimuksista (esim. älykellot, älyrannekkeet, muut kehoon liitettävät anturit, videoseuranta kotona) ja tekoälyn käytöstä löydösten analysoinnissa [16]. Älylaitteethan soveltuvat pitkäaikaiseen kotona tapahtuvaan seurantaan ja ne tuottavat paljon informaatiota, jonka analysoinnissa tekoälystä voi hyvinkin olla hyötyä. Kyseessä oli videoteitse tapahtunut haastattelututkimus. Mukana tutkimuksessa oli 27 potilasta ja 6 neurologia. Osalla potilaista oli kokemusta älylaitteiden käytöstä. Haastatellut neurologit olivat yleisneurologeja. Sekä potilaat että neurologit suhtautuivat varsin myönteisesti älylaitteiden ja tekoälyn käyttöön Parkinsonin taudin diagnostiikassa ja oireiden seurannassa.  Laitteiden pitäisi olla helposti kiinnitettäviä ja häiritsevän mahdollisimman vähän jokapäiväistä elämää. Hieman huolta ilmaistiin tietoturvasta sekä yksityisyyden ja potilas-lääkäri suhteen säilymisestä. On ilmeistä, että erilaisten älylaitteiden käyttö tulee lisääntymään, mutta ne eivät voi kokonaan korvata kasvokkain tapahtuvia vastaanottoja.

Lewyn kappale -tauti

Kuopiolaisia tutkijoita oli mukana laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa kartoitettiin, kuinka paljon Lewyn kappale -tautia sairastavilla on myös Alzheimerin tautiin tai aivoverenkiertohäiriöihin sopivia löydöksiä [17]. Mukana oli potilaita, joilla oli Lewyn kappale -tauti (dementia)(n=331), ei-muistihäiriöitä (n=1505), lievä muistihäiriö (n=1489), Alzheimerin tauti (n=708), sekamuotoinen dementia (n=268), verenkiertoperäinen eli vaskulaarinen dementia (n=148) tai Parkinsonin taudin dementia (n=120). Kaikista potilaista oli käytettävissä muistitestin tulokset, aivojen kuvaustulokset (magneetti- tai tietokonetomografiakuvat) ja osasta selkäydinnestetutkimusten tulokset. Ilmeni, että Lewyn kappale -tauti potilailla oli merkittävästi enemmän aivojen verenkiertohäiriöihin viittavia löydöksiä kuin ei—muistihäiriöisillä tai lievästi muistihäiriöisillä tai Alzheimer-potilailla. Verenkiertomuutoksia oli kuitenkin vähemmän kuin vaskulaarista dementiaa sairastavilla. Muutokset olivat yhteydessä ohimolohkon sisäosien surkastumiseen mutta eivät muistitestin tulokseen. Tutkimus osoittaa, että myös verenkierron muutoksilla on merkittävää osuutta Lewyn kappale -taudissa.  Kiintoisaa oli, että Lewyn kappale -taudin potilailla oli enemmän vaskulaarisia muutoksia kuin Parkinsonin taudin dementia-potilailla. Monessa tutkimuksessahan näitä kahta dementiaa on pidetty samana tai lähes samana tautina. Tämä on isolla aineistolla tehty hyvä tutkimus, jossa on paljon muitakin tuloksia.

Essentiaalinen vapina

Turkulaiset ja helsinkiläiset neuroalan tutkijat halusivat selvittää, onko essentiaalisessa vapinassa (ET) samantapaisia dopaminergisiä aivomuutoksia kuin Parkinsonin taudissa [18]*. He keräsivät 43 ET-potilasta, joilla oli myös lieviä muita oireita (hitautta, jäykkyyttä tai lepovapinaa) (ET+ ryhmä). Vertailuryhminä olivat parkinsonpotilaat (115 potilasta) ja 40 tervettä henkilöä. Kaikille tehtiin dopamiinitransportteri Spect-tutkimus (FP-CIT Spect eli DAtSCAN). ET+ potilailla kertymät olivat yleisesti samalla tasolla kuin terveillä, mutta heidän hitaus oli yhteydessä alentuneeseen kertymään putamen-tumakkeen takaosissa. Parkinson-potilailla havaittiin selvästi alentuneet kertymät, kuten oli oletettavaakin. Lisäksi ET+ potilailla vapinan asymmetria korreloi putamenin kertymän asymmetrian kanssa. Tutkimuksen tulokset viittaavat, että ainakin osalla essentiaalista vapinaa sairastavilla potilailla on myös aivojen dopaminergisen järjestelmän muutoksia. Tämä ryhmä lienee se, jossa on suurin riski myöhemmin kehittyvään Parkinsonin tautiin. Tiedetäänhän, että osalle ET-potilaita kehittyy ajan myötä parkinsonismia.

Dystonia

Turkulaiset neurologit ja lastenneurologit löysivät uuden geneettisen variantin harvinaisessa vauvana alkavassa dystonia-parkinsonismi sairaudessa (PKDYS2) [19].  Kyseessä on vallitsevasti periytyvä sairaus. Julkaisussa kuvatulla potilaalla alkoi 2 kk:n iässä kehittyä dystonisia oireita. Monia tutkimuksia tehtiin vuosien aikana, mutta syytä oireille ei saatu selville. Kuuden vuoden iässä tehtiin laaja geneettinen tutkimus (kokoeksomin sekvenssitutkimus). Siinä paljastui, että potilaalla oli homotsygoottinen muutos SLC18A2-geenissä. Tämä geeni vaikuttaa monoamiinien, kuten dopamiinin, kuljetukseen hermorakkuloihin.  Kyseessä lienee ensimmäinen Suomesta kuvattu tähän geeniin liittyvä sairaus. Potilaalle kokeiltiin epilepsialääkkeiden ohella erilaisia dopaminergisia lääkkeitä ilman selkeää hyötyä.

Turkulaiset neurotutkijat testasivat oikeaan tuntoaivokuoreen annetun magneettistimulaation vaikutusta aivojen aineenvaihduntaan sekä terveillä henkilöillä että servikaalista dystoniaa sairastavilla potilailla [20]*.  Mukana oli 13 potilasta ja 14 tervettä kontrollihenkilöä. Koehenkilöt saivat yhden kerran magneettistimulaation S1 tuntoaivokuorialueelle (käytettiin ns. theta purske-protokollaa) ja aineenvaihduntaa mitattiin deoksiglukoosi-PET:llä. Tutkijat havaitsivat, että stimulaatio lisäsi dystoniapotilailla aineenvaihduntaa sekä annetulla aivokuorialueella että kauempana aivorungon alueella. Toistaiseksi magneettistimulaatiokokeiluista ei ole saatu vakuuttavaa hyötyä dystonian hoidossa, mutta tämä tulos viittaa siihen, että toistetusta magneettistimulaatiohoidosta nimenomaan tuntoaivokuorelle voisi olla hyötyä servikaalisen dystonian hoidossa.

Oululaiset tutkijat yhdessä ulkomaalaisten kollegoiden kanssa raportoivat neljä lapsipotilasta (6-16 v.), joilla oli perintötekijämuutos NCC1-geenissä (nucleus accumbens associated 1-geeni) [21]. Potilaiden pääoireina olivat dystonia, korea ja myoklonus, mutta heillä oli myös monia muita oireita, kuten epilepsiaa, unettomuutta, kaihia ja anemiaa. Yhdeltä potilaalta tutkittiin mitokondrioiden entsyymien toimintaa ja havaittiin niissä muutoksia. Tässä on taasen yksi geneettinen sairaus, johon voi liittyä liikehäiriöitä.

Ataksia

Prof. Juho Joutsan ryhmä Turusta selvitti ansiokkaasti ataksiaan (hapuiluun) liittyviä aivomuutoksia [22]. Yleinen käsitys on ollut, että pikkuaivojen vauriot aiheuttavat ataksiaa, mutta on ilmeistä, että myös monet muut aivoalueet liittyvät ataksiaan. Ryhmä halusi tietää, mitkä hermoverkot ovat merkityksellisiä ataksian synnyssä. He keräsivät aivoverenkiertohäiriö-potilaita (stroke-potilaita), joilla oli havaittu häiriöön liittyen ataksiaa ja joista oli käytettävissä aivojen tietokonetomografia- tai magneettikuvat. He käyttivät tietokonepohjaisia hermoverkko-ohjelmia, joissa on käytettävissä vertailuun 1000 terveen henkilön aivokuvaustiedot. Aineistossa oli yhteensä 39 stroke-potilasta, joille kehittyi ataksiaa verenkiertohäiriön seurauksena ja 118 stroke-potilasta, joille ei kehittynyt ataksiaa. 54 %:lla ataksiapotilaista vaurio oli pikkuaivojen ulkopuolella. Ataksiaa aiheuttavat vaurioita yhdisti se, että ne olivat yhteisen hermoverkon alueella. Tämä hermoverkon tärkeimmät kulkupisteet olivat pikkuaivojen keskiosat ja pikkuaivoreidet.  Tutkimus osoittaa, että hermoverkot ovat tärkeitä ja pikkuaivot ovat mukana ataksian synnyssä, vaikka itse vauriokohta olisi muualla. Hyvin tehty tutkimus, joka on julkaistu arvotetussa neurologian lehdessä.

Levottomat jalat

LL Eemil Partinen Helsingistä yhdessä suomalaisten ja ulkomaalaisten kollegoiden kanssa tutki, lisäsikö koronapandemia (COVID) levottomat jalat -oireyhtymän (RLS) tapauksia [23]. Levottomat jalat hankaloittavat erityisesti nukahtamista ja se on tavallisempi naisilla ja lisääntyy iän myötä. Tämä tutkimus käytti unikyselyaineistoa, jota oli saatavilla 15 eri maasta. Tutkimukseen otettiin 17846 aikuishenkilön antamat vastaukset. Koronapandemian aikana RLS-tapauksia oli 9,1 % vastanneista, joka oli merkittävästi enemmän kuin ennen koronaa, jolloin tapauksia oli 5,4 %. Uusia RLS-tapauksia näytti tulleen erityisesti nuoremmille henkilöille. Unettomuus ja useampi muukin tekijä kytkeytyi merkittävästi RLS-oireisiin. Tällainen tutkimus ei pysty suoraan vastaamaan, mikä olisi mahdollinen syy lisääntyneille oireille. Joka tapauksessa tämä oli isolla aineistolla tehty hyvä kansainvälinen tutkimus, jossa suomalaisilla tutkijoilla oli hyvin merkittävä rooli.

Stimulaatiohoidot (DBS, rTMS)

Oululainen neurokirurgiryhmä tutki syväaivostimulaatiohoitoon (DBS-hoitoon) liittyviä infektioita ja antoi kokemustensa perusteella ohjeita niiden estämiseksi ja hoitamiseksi [24]. Ryhmä keräsi tiedot Oulussa 26 vuoden ajalta tehdyistä stimulaatioleikkauksista. Tänä aikana oli tehty 978 leikkausta. Infektioita oli 3.1 % leikkauksista. Tämä on samaa tasoa tai alempi kuin mitä on raportoitu muualta. Stafylokokki oli tavallisin infektion aiheuttajabakteeri. Infektiot vähenevät, kun aloitettiin noudattaa tarkemmin niiden estoon tarkoitettua ohjeistusta. Kirjoittavat suosittavat antibioottihoidon lisäksi kirurgista tulehduspesäkkeen puhdistusta.

Helsinkiläiset neurologit ja neurokirurgit selvittivät, mitkä kliiniset tekijät ja aivokuvantamislöydökset parhaiten ennustavat syväaivostimulaation (DBS) onnistumista [25]*.  He tutkivat 35 DBS-potilaan tiedot sairauskertomuksista ennen leikkausta ja 6 kk leikkauksen jälkeen sekä heidän pään magneettikuvauslöydökset (MRI). Kuten oletettavaa, DBS-hoidosta oli selvä hyöty.  He havaitsivat, että nuoremmat potilaat hyötyivät enemmän. Sen sijaan taudin kestolla ei ollut merkittävää vaikutusta, toisin kuin joissakin muissa tutkimuksissa. Tietyt aivokuoren muutokset (vasemmassa etuaivokuoressa, supplementaarisessa liikeaivokuoressa ja aivovyössä [cingulum]) olivat yhteydessä stimulaatiosta saatavaan hyötyyn. Vaikutelmaksi jäi, että kliiniset tiedot ja testaukset ennen leikkausta kuvaavat paremmin stimulaatiohoidon mahdollista tehoa kuin aivojen MRI-löydökset. Toki aivojen MRI-kuvaus on välttämätöntä ja sillä voidaan jo ennakkoon poissulkea monia potilaita, jotka eivät sovellu DBS-hoitoon.

Kivuliaat jalat ja liikkuvat varpaat -oireyhtymä on harvinainen sairaus, jossa potilaalla on hermoperäiseksi sopivia kipuja jaloissa ja tahattomia liikkeitä erityisesti varpaissa. Sen syytä ei tiedetä eikä siihen ole löydetty tehokasta lääkitystäkään. Turkulaiset neurologit kokeilivat magneettistimulaation (rTMS) tehoa tähän tautiin yhdelle potilaalle [26]. rTMS hoidossa annetaan vahvan magneetin avulla hereillä olevan potilaan kallon päältä aivoihin meneviä pulsseja. Kertahoito kestää yleensä alle tunnin ja sitä annetaan päivittäin tai lähes päivittäin muutaman viikon ajan. Hoidosta on osoitettu olevan hyötyä mm. masennukseen. Sen sijaan tämä hoito ei auttanut lainkaan kuvatusta oireyhtymästä kärsinyttä potilasta.  Mielekäs kokeilu, vaikka tulos jäikin negatiiviseksi.

Neuropatologia

Helsinkiläiset ja tamperelaiset neuropatologian alan tutkijat raportoivat, kuinka usein on havaittavissa alfasynukleiinikertymiä aivoissa tavanomaisessa väestössä [27]. Alfasynukleiinikertymiä (Lewy-kertymiä) todetaan mm. Parkinsonin taudissa, monijärjestelmärappeumassa (MSA) ja Lewyn kappale-taudissa (dementiassa). He tutkivat Tampereen äkkikuolematutkimukseen kerättyä aineistoa. Kyseessä on sairaalan ulkopuolella vuosina 2010-15 äkisti kuolleet henkilöt (700 henkilöä, ikä 16-97 vuotta), joista 562 tapauksessa oli käytettävissä tähän tutkimukseen sopivia aivokudostanäytteitä. 7,4 %:lla tutkituista, joilla ei ollut tiedossa parkinsonismia, havaittiin poikkeavaa alfa-synukleiinin kertymistä aivoissa. Yli 80-vuotiaiden ryhmässä kertymiä havaittiin jo 19,3 %:lla (Kuva 4). Nuorin alfasynukleiinipositiivinen henkilö oli 54-vuotias. Tutkimus osoittaa, että alfasynukleiinikertymiä alkaa muodostua jo keski-iässä ja lisääntyvät selvästi iän karttuessa.  Tutkimuksen aineisto on ainutlaatuinen maailmassa ja kaiken kaikkiaan tämä on hieno tutkimus, joka on julkaistu arvostetussa neuroalan lehdessä.

Rekisteritutkimukset

Kuopiolainen tutkimusryhmä selvitti, vaikuttako statiinien (tavallisin kolesterolia alentava lääkeryhmä) käyttö Parkinsonin taudin riskiin diabetespotilailla [28]. Entuudestaan tiedetään, että diabetes saattaa hieman lisätä riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. Tässä tutkimuksessa selviteltiin, voiko statiinien käyttö vähentää tätä riskiä. Mukana oli 2017 FINPARK -rekisteristä saatua parkinsonpotilasta ja heille 7934 kontrollihenkilöä. Tieto statiinien käytöstä saatiin KELA:n lääkerekisteristä. Päätuloksena oli, ettei statiinien käytöllä ollut vaikutusta Parkinsonin taudin riskiin. Runsas statiinien käyttö näytti jopa lisäävän riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset statiinien käytöstä ja Parkinsonin taudin riskistä ovat ristiriitaisia. Ehkäpä totuus on, ettei niillä ole merkittävää vaikutusta.

Helsinkiläiset diabetestutkijat raportoivat erilaisten hermorappeumasairauksien esiintymisestä diabetes-1 potilailla [29]. Heidän rekisteriaineistossaan oli 4261 tyyppi 1 diabetespotilasta (ns. insuliinihoitoinen diabetes) ja 11653 kontrollihenkilöä. Tuloksena oli, että diabetespotilailla oli enemmän dementiasairauksia mutta myös Parkinsonin tautia kuin kontrolleilla. Eniten oli lisääntynyt vaskulaarinen dementia, sitten Alzheimerin tauti, muut dementiat ja vähiten Parkinsonin tauti. Tämä suomalainen aineisto viittaa, että tyyppi 1 diabetes lisää hieman riskiä sairastua Parkinsonin tautiin, mutta kaiken kaikkiaan tulokset eri tutkimuksista ovat ristiriitaisia asiasta.

Oululaiset ja kuopiolaiset tutkijat selvittivät, kuinka tavallista on varhain alkava dementia (ennen 65-ikävuotta) suomalaisessa väestössä [30].  Tutkimuksessa etsittiin Oulun ja Kuopion yliopistosairaaloiden potilasrekistereistä kaikki ennen 65-ikävuotta dementoituneet henkilöt vuosilta 2010-21.  Yli 12 000 potilaan kertomuksista löytyi 794 tutkimuskriteerit täyttävää potilasta. Näistä 458 oli Oulun alueelta ja 336 Kuopion alueelta.  Lähes puolella potilaista (48,2 %) diagnoosina oli Alzheimerin tauti (Kuva 5). Liikehäiriöihin liittyviä dementioita (alfa-synukleiinipatioita eli Lewyn kappale -dementia ja MSA) oli vajaa 6 % eikä niiden osuus seuranta-aikana lisääntynyt merkittävästi (Kuva 5).  Väestöpohjan tietäen varhain alkavan dementia ilmaantuvuudeksi (uusia tapauksia vuodessa ikäluokassa 0-65 v.) saatiin 12,3/100 000 ja vallitsevuudeksi (tapauksia/100 000) 40-65-ikäryhmässä 190/100 000. Julkaisussa on hyvät taulukot, jossa ilmaantuvuus- ja vallitsevuusluvut on eritelty ikäryhmittäin. Luvut ovat korkeampia kuin mitä on yleensä raportoitu. Pääsyynä lienee, että suomalaiset rekisteritiedot olivat täydellisimpiä kuin monissa muissa maissa. Hyvin tehty tutkimus, joka on julkaistu arvostetussa lehdessä. Julkaisussa ei mainita Parkinsonin taudin dementiaa erikseen, toki se lienee varsin harvinainen tutkitussa ikäryhmässä ja mahdollisesti sisältyy ryhmään ”dementia with Lewy bodies”.

Liikehäiriösairaudet, yleistä

Turkulaiset neurologit yhdessä ulkomaisten kollegoiden kanssa julkaisivat katsausartikkelin aivojen vauriopaikkojen ja hermorataverkkojen yhteyksistä erilaisiin liikehäiriöoireisiin ja ei-motorisiin oireisiin [31]. Perinteisesti liikehäiriöoireita, kuten vapina, jäykkyys, hitaus, dystonia, korea, on pidetty tyvitumakkeiden vaurioista johtuvina. Kehittyneet aivojen kuvantamismenetelmät (tietokonetomografia- ja magneettikuvaukset, isotooppikuvaukset ja näihin liittyvät tietokonepohjaiset analyysit) sekä erilaiset stimulaatiomenetelmät ovat osoittaneet, että liikehäiriösairauksien oireiden taustalla on usein tietyn hermoverkon tai tiettyjen hermoverkkojen (eli ratayhteyksien) paikallinen vaurioituminen. Esimerkiksi parkinsonismissa klaustrum-tumakkeen vaurio vaikuttaa olevan keskeinen, kun taas dystoniassa liike- ja tuntoaivokuori sekä pikkuaivot ovat tärkeitä. Hyvä katsaus, joka osoittaa miten nykyaikaisilla tekniikoilla saadaan paljon uutta anatomista tietoa liikehäiriösairauksista. Professorit Juho Joutsa ja Valtteri Kaasinen kuuluvat maailman eturintamaan liikehäiriöiden ”brain mapping” -tutkimusalalla.

Prof. Juho Joutsa Turusta oli mukana katsausartikkelissa, jossa käsiteltiin akuutin aivoverenkiertohäiriön (eli stroken) aiheuttamia liikehäiriöitä ja niiden hoitoa [32]. Maailman liikehäiriösairauksien yhdistyksen (MDS) alaisuuteen on perustettu ryhmä, jonka tarkoituksena on koota tietoa ja antaa hoitosuosituksia strokeen liittyvissä liikehäiriöissä. Ryhmä teki kyselyn nykytilanteesta MDS:n jäsenyhdistyksille.  Ryhmä sai 529 vastausta.  Vastausten perusteella tavallisimmat strokeen liittyvät liikehäiriöt olivat parkinsonismi, hemiballismi/hemikorea, vapina ja dystonia. Hoidoissa oli eroja ja riippuivat luonnollisesti myös, minkälaisesta liikehäiriöstä oli kyse. Varsinaisten suositusten antamiseksi tarvitaan parempia monikeskustutkimuksia tästä potilasryhmästä. Hienoa, että prof. Joutsa on mukana tässä kansainvälisessä ryhmässä.

Prof. Juho Joutsa oli niinikään mukana artikkelissa, jossa vertailtiin äkillisiin aivovaurioihin liittyvää parkinsonismia ja epileptisiä kohtauksia [33]. Mukana oli 29 parkinsonismipotilasta ja 347 epilepsiakohtauspotilasta, joille oireisto oli tullut äkisti aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Aivokuvauksista tehtiin hermoverkkokartoitukset (”brain mapping”). Tuloksena oli, että parkinsonismi oli kytköksissä eri puolen hermoverkkoon kuin epileptiset kohtaukset (Kuva 6).  Mustatumake (substantia nigra) oli merkittävästi mukana parkinsonismissa mutta sillä ei ollut merkitystä epilepsiassa. Tulos tietysti kertoo, että ainakin vaurioihin liittyvät parkinsonismi ja epilepsia ovat mekanismiltaan erilaisia sairauksia.

Dos. Jussi Sipilä Pohjois-Karjalan keskussairaalasta oli mukana kansainvälisessä katsauksessa, jossa käsiteltiin ympäristötekijöiden merkitystä hermorappeumasairauksien ehkäisyssä [34].  Arvellaan, että altistuminen erilaisille ympäristötekijöille on tärkein hermorappeumasairauksia aiheuttava tekijä. Perinnöllisten tekijöiden osuus tautien synnyssä on vähäisempi. Kirjoittajat käyttävät esimerkkinä Guamin saarella tavattavaa ALS-Parkinsonismi -sairautta, joka on huomattavasti vähentynyt, kun saarelaisten ruokavalio on muuttunut. Tutkimuksissa ilmeni, että saarelaiset käyttivät aiemmin ruuassaan käpypalmun siemeniä, jotka sisälsivät hermostolle myrkyllisiä aineita. Kun tämä tapa vähitellen loppui, alkoi myös ALS-Parkinsonismi sairaus hävitä. On vain vaikeaa tietää, mikä ympäristötekijä saattaisi aiheuttaa hermoston sairautta. Kirjoittajat tähdentävät, että yksittäiset perheetkin, joissa on useita hermorappeumasairaustapauksia ja joiden ruokavalio ja muut ympäristötekijät tunnetaan, saattavat antaa hyvä johtolangan vahingollisten ympäristötekijöiden löytämiseksi. Monissa epidemiologisessa tutkimuksessa on havaittu yhteys Parkinsonin taudin synnyn ja torjunta-aineiden käytön välillä, joten näille altistumisen vähentäminen saattaisi vaikuttaa alentavasti Parkinsonin taudin syntyyn. Kirjoituksessa on muitakin esimerkkejä ympäristötekijöiden ja hermosairauksien välisistä yhteyksistä.

Turkulaiset PET-tutkijat ja psykiatrit julkaisivat tutkimuksen, jossa arvioitiin dopamiini-2 reseptorin muutoksia neuropsykiatrisissa sairauksissa [35]. Tutkimukseen oli kerätty 437 henkilöä, joille oli tehty raklopridi-nimisellä merkkiaineella PET-tutkimus. Raklopridi sitoutuu dopamiini-2 ryhmän reseptoriin.  Tutkimusryhmässä oli terveitä henkilöitä, Parkinsonin tautia sairastavia, skitsofreniaa sairastavia, väkivaltaisia henkilöitä, pelihimoisia, ylipainoisia ja masennuspotilaita. Parkinsonin tautia sairastavilla havaittiin selvin dopamiini-2 reseptorien alentuminen. Sen sijaan muissa ryhmissä ei tilastollisesti merkittäviä sitoutumiseroja havaittu, vaikkakin eri alueiden vertailuissa joitakin eroja oli havaittavissa. Parkinsonin tautia sairastavilta dopamiini-2 reseptorin alentumalöydös sopii aiempien tutkimusten tuloksiin erityisesti pitkään sairastaneilla potilailla.

Artikkelissa on *:llä merkitty tutkimukset, joita Suomen Parkinson-säätiö on tukenut.

• Avainsanat: aivovaurioataksiaCOMT-estäjäDAtSCAN-tutkimusDBSdementiaduodopa-hoitodystoniaelämänlaatuentakaponiessentiaalinen vapinakannabinoidireseptoritKivuliaat jalat ja liikkuvat varpaat -oireyhtymäkofeiinilepovapinalevottomat jalatLewyn kappale -tautilääketutkimusMDS-UPDRSNCC1-geenineuroinflammaationeuropatologiaParkinsonin tautiPET-tutkimuspuhevaikeudetrekisteritutkimustunnekartoitusulostesiirtounihäiriötympäristötekijätälylaitteet