Suomalaisia liikehäiriöiden potilastutkimuksia vuonna 2022

Parkinsonin tauti: rekisteritutkimukset

Kuopiolainen tutkijaryhmä julkaisi viisi tutkimusta, joissa yhdistettiin tietoja Kelan lääkekorvausrekistereistä, FINPARK aineistosta ja THL:n hoitoilmoitusrekisteristä. He havaitsivat, että eräiden psoriasis- ja kihtilääkkeiden (kalsipotrioli, allopurinoli) käyttö vähensi riskiä sairastua Parkinsonin tautiin, kun lääkkeiden käyttö oli tapahtunut kolme vuotta tai aiemmin ennen Parkinsonin diagnoosia (1).  Toisessa tutkimuksessa he raportoivat, että nivelreumaan käytettävät lääkkeet eivät vaikuttaneet riskiin sairastua Parkinsonin tautiin lukuun ottamatta (hydroksi)klorokiinia, joka hieman vähensi riskiä (2). Kolmannessa tutkimuksessa he tutkivat diabeteslääkkeiden käytön yhteyttä Parkinsonin tautiin (3). He havaitsivat, että suurin osa diabeteslääkkeistä ei vaikuttanut riskiin sairastua Parkinsonin tautiin. Ainoastaan tiatsolidiinidionilääkkeet (esim. Pioglitazon) vähensivät hieman riskiä. Neljännessä tutkimuksessa he selvittivät antipsykoottien käyttöä Parkinsonin tautia sairastavilla (4). He havaitsivat, että suomalaiset parkinsonpotilaat käyttivät antipsykootteja lähes kolme kertaa useammin kuin kontrolliväestö. Lisääntynyt antipsykoottien käyttö alkoi jo neljä vuotta aiemmin ennen kuin oli tehty Parkinsonin taudin diagnoosi. Eniten käytetty antipsykootti oli ketiapiini.  Viidennessä tutkimuksessa he selvittivät rekistereistä, aiheuttaako parkinsonpotilaiden sairaalahoito lisääntynyttä masennuslääkkeiden käyttöä (5). Näin näyttäisi tämän tutkimuksen perusteella tapahtuvan. Miksi näin tapahtuu jää arvelujen varaan.

Kuopiolaiset silmälääkärit ja geriatrit selvittivät harmaakaihileikkausten (kataraktaleikkausten) yleisyyttä Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla (6). Tutkimuksessa käytettiin samaa parkinsonpotilaiden aineistoa (FINPARK) ja kontrolliaineistoa kuin edellä mainituissa tutkimuksissa. Kaihileikkaustiedot saatiin THL:n hoitoilmoitusrekisteristä.  Ennen Parkinson diagnoosia tehtiin potilaille merkittävästi enemmän kaihileikkauksia kuin kontrollihenkilöille, joka voisi viitata siihen, että harmaakaihi olisi Parkinsonin tautia ennakoiva oire.  Parkinsonin taudin aikana kaihileikkauksia tehtiin potilaille saman verran kuin kontrollihenkilöille.

Kuopiolaiset tutkijat olivat myös mukana australialaisessa tutkimuksessa, jossa selviteltiin millä lääkkeellä siellä hoito aloitetaan (7). Yli 60%:lle potilaista lääkitys aloitettiin levodopalla, noin 25%:lle dopamiiniagonistilla ja muutamalle prosentille joko antikolinergillä tai MAO B-estäjällä. Iäkkäillä potilailla suosittiin levodopaa, kun taas erityisesti nuoremmilla naisilla hoito aloitettiin agonistilla. Tulokset ovat samansuuntaisia verrattuna Suomessa saatuihin tuloksiin, mutta meillä aloitetaan MAO B-estäjällä useammin, noin 20%:ssa.

Turkulainen tutkimusryhmä selvitteli Parkinsonin taudin esioireiden eli prodromaalioireiden yhteyttä potilaiden kuolleisuuteen (8)*. He käyttivät TYKS:n parkinsonpotilaiden sähköisiä sairauskertomuksia, joista koneellisesti poimittiin erilaisia oiresanoja, jotka esiintyivät kolmen vuoden aikana ennen Parkinson-diagnoosia. Psykoosiin/harhoihin, ummetukseen, kipuihin ja kognitioon liittyvät sanat ennustivat lisääntynyttä kuolleisuutta. Tulokset ovat verrattavissa muilla tavoin saatuihin aiempiin tuloksiin, mutta kipua ei ole aiemmin yhdistetty lisääntyneeseen kuolleisuuteen.

Suomalaisten psykiatrien johdolla tehtiin tutkimus, jossa selviteltiin kriminaalista käyttäytymistä (esim. liikennerikkomuksia, omaisuusrikoksia, väkivaltaista käyttäytymistä) erilaisissa dementiaoissa (Alzheimerin tauti, otsa-ohimolohkodementia, Lewyn kappale -tauti) ennen dementia diagnoosia (9). Tiedot haettiin suomalaisista tauti- ja poliisirekistereistä. Selvisi, että Lewyn kappale -tautiin sairastuneilla oli vuoden aikana ennen diagnoosia enemmän kriminaalista käyttäytymistä kuin vertailuryhmällä. Samanlainen löydös oli havaittavissa naispuolisilla otsa-ohimolohko-dementiaan sairastuneilla, mutta ei Alzheimerin tautiin sairastuneilla. Tulokset viittaavat siihen, että erityisesti kriminaaliset käytösmuutokset iäkkäimmillä henkilöillä voivat viitata Lewyn kappale dementiaan.

Kaiken kaikkiaan nämä tutkimukset osoittavat suomalaisten rekisterien käyttökelpoisuutta. Toki tulokset vaihtelevat aika paljon eri maiden välillä ja tulosten merkityksen arviointi ei ole aina helppoa.

Dos. Sipilä Joensuusta kirjoitti lehteen (Neuroscience Insights) kirjeen, jossa hän tuo esiin sen seikan, että Suomessa on alueellisesti eroja Parkinsonin taudin, MS:n ja ALS:n esiintymisessä (10). Tämä tukee ajatusta, että näillä taudeilla on eri syy, toisin kuin aiemmin lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa esitettiin.

Parkinsonin tauti: suolistotutkimukset

Dos. Scheperjansin ryhmä Helsingistä yhdessä muiden tutkijoiden kanssa julkaisi neljä suolistoon ja mikrobeihin (mikrobiomi) liittyvää tutkimusta. Yhteistyössä hollantilaisten tutkijoiden kanssa ryhmä selvitti lääkitsemättömien parkinsonpotilaiden ulosteiden mikrobikoostumusta verrattuna terveisiin (11)*. Tuloksena oli, että potilaiden ja kontrollien välillä oli eroja mikrobikoostumuksessa. Erityisesti lyhyitä rasvahappoja (kuten voihappo) tuottavat mikrobit olivat vähentyneet potilailla. Tämä on ensimmäinen suurempi tutkimus lääkitsemättömillä potilailla osoittaen, että lääkitys ei selitä potilaiden ja terveiden välisiä eroja. Toisessa tutkimuksessa ryhmä osoitti, että parkinsonpotilaiden veren aineenvaihduntatuotteiden ja suoliston mikrobimuutosten välillä on yhteyttä ja tämä on erilainen kuin terveillä henkilöillä (12).  Mm. karnitiinin, E-vitamiinin, sfingolipidien ja rasvahappojen aineenvaihdunnassa oli muutoksia. Nämä ovat osin samoja, mitä on havaittu potilaiden talin koostumuksen muutoksissa. Kolmannessa tutkimuksessa ryhmä yhdessä amerikkalaisten tutkijoiden kanssa selvitteli parkinsonpotilaiden ulosteiden lyhyiden rasvahappojen (erityisesti voihapon) pitoisuuden yhteyttä masennusoireisiin (13)*. He havaitsivat alentuneen voihappopitoisuuden ja masennuksen välillä olevan yhteyden. Alentunut voihappopitoisuus oli yhteydessä veren valkosolujen ja aivojen hermosolujen DNA:n metylaation muutokseen eli ns. epigeneettiseen muutokseen. Tutkijat esittävät, että potilaiden suoliston mikrobimuutokset aiheuttavat epigeneettisiä muutoksia, jotka voisivat osaltaan selittää aivomuutoksia. Neljännessä tutkimuksessa dos. Scheperjansin ryhmä tutki parkinsonpotilaiden suoliston oireiden ja aivojen dopamiiniratojen symmetrisen/epäsymmetrisen rappeutumisen välisiä yhteyksiä (14)*.  Yhdeksällekymmenelle potilaalle tehtiin dopamiinitransportteritutkimus (Spect-tutkimus), josta arvioitiin dopamiiniratojen epäsymmetrisyys. Suolisto-oireiden ja dopamiiniratojen symmetrisen rappeutumisen välillä ei havaittu yhteyttä. Sen sijaan oli hieman yhteyttä vasemmanpuoleisen putamenin alentuman ja suolisto-oireiden välillä. Oletuksena oli, että suolisto-oireiden ja dopamiiniratojen symmetrisen rappeuman välillä olisi yhteyttä. Eli oletettiin, että suolistoalkuinen Parkinsonin tauti olisi symmetrisempi kuin aivoalkuinen tauti. Tämän tutkimuksen perusteella näin ei siis näytä olevan.

Dos. Scheperjans oli mukana katsausartikkelissa, jossa pohdittiin erilaisia ympäristötekijöitä Parkinsonin taudin aiheuttajana ja taudin kulun muovaajana, kun ajatellaan taudin alkavan joko hajujärjestelmän (nenän) tai suoliston kautta (Braakin hypoteesi) (15). Kirjoituksessa käydään läpi mm. erilaisia ympäristötekijöitä, kuten myrkkyjä, luottimia, tupakointia ja mikrobien osuutta. Suositeltava katsausartikkeli.

Dos. Murros kirjoitti katsausartikkelin, jossa ehdotetaan rikkivedyn olevan osallisena Parkinsonin taudin synnyssä (16). Hänen tutkijaryhmänsä osoitti jo aiemmin, että parkinsonpotilaiden ulosteissa on rikkivetyä tuottavien mikrobien määrä lisääntynyt. Rikkivety osallistuu moniin solujen kemiallisiin reaktioihin, mm. mitokondrioiden toimintaan ja se voisi lisätä viallisen alfasynukleiinin määrää. Mielenkiintoinen hypoteesi; tulevaisuus näyttää, pitääkö se paikkansa.

Liikehäiriösairaudet: Stimulaatiotutkimukset (DBS)

Suomalaiset tutkijat julkaisivat liikehäiriöpotilaiden stimulaattorihoitoon liittyviä tutkimuksia peräti 9 kappaletta. Aivojen syvien osien stimulaatio (DBS) on nykyisin tärkeä hoitomuoto edenneessä Parkinsonin taudissa, mutta myös dystoniassa ja vapinassa.

Dos. Pekkosen ryhmä Helsingistä tutki parkinsonpotilaiden subtalaamisen stimulaation vaikutusta aivokuoren beeta-aktiivisuuteen magnetoenkefalografian (MEG) avulla (17)*. Ryhmä havaitsi, että potilailla beetapurkaukset eroavat terveillä havaittavista ja DBS normalisoi aivokuoren beetapurkauksia.  Saman ryhmän toisessa tutkimuksessa he havaitsivat, että subtalaamisen tumakkeen DBS aiheutti tuntoaivokuorella aktiivisuusmuutoksia (mitattu MEG:llä), jotka osin korreloivat Parkinsonin taudin motoristen oireiden helpottamiseen, mutta yksilöllinen vaihtelu oli suurta (18). Kolmannessa tutkimuksessa ryhmä tutki MEG:n avulla subtalaamisen stimulaation vaikutusta kuuloärsytyksen avulla saatuihin aivokuoren aktiivisuusmuutoksiin (19)*. He havaitsivat DBS:n normaalistavan aivokuoren aktiivisuutta ja korostavat MEG:n sopivuutta aivokuoren muutosten mittaamiseen DBS-potilailla.

DBS:n elektrodin stimulaation suuntaa voidaan nykyisin säädellä eli stimulaatio tapahtuu elektrodista vain tiettyyn suuntaan eikä ympäri koko elektrodin. Dos. Pekkosen ryhmä tutki HUS:n potilaiden tuloksia tästä uudesta stimulaatiotavasta (20). Tulokset osoittivat, että uudella stimulaatiotavalla saadaan hyvä vaste vähemmillä haitoilla.

 Dos. Pekkonen oli mukana kuopiolaisten tutkimuksessa, jossa DBS:n vaikutusta mitattiin lihasten pintaelektrodien antamia signaaleja (EMG) seuraamalla (21). He havaitsivat, että DBS:n säätöjen muutokset aiheuttivat myös muutoksia lihasten EMG-aktiivisuudessa. Mahdollisesti tämä kivuton EMG-menetelmä soveltuisi stimulaation optimisäätöjen hakemiseen.

Turkulaiset tutkijat olivat mukana tutkimuksessa, jossa todettiin, että synukleiinimutaatiopotilailla (SNCA mutaatio) subtalaaminen stimulaatiohoito antaa hyvän vasteen jopa kymmenen vuoden ajaksi; aineisto oli tosin pieni, vain neljä potilasta (22). Apulaisprof. Juho Joutsa Turusta oli mukana kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa käsiteltiin DBS-hoitoon hitaasti kehittyvän kognitiivisen huonontumisen syitä ja estomahdollisuuksia (23)*. Tutkijat laativat aivoista kartaston niistä yhteyksistä, joihin näytti liittyvän kognition huonontumista ja antoivat ohjeita, kuinka säätää stimulaattoria välttääkseen kognitiivisia haittoja. Turkulaiset tutkijat kirjoittivat katsausartikkelin DBS-hoidon vaikutuksista aivojen verenkiertoon ja aineenvaihduntaan, kun niitä mitattiin PET/SPECT kameralla (24)*. Stimulaation vaikutus näkyi sekä paikallisesti elektrodin kohdalla että laajemmin aivoissa hermoverkkojen toiminnan muutoksina.

Oululaiset lastenneurologit ja neurokirurgit raportoivat DBS-hoidon aloittamisesta lapsilla OYKS:ssa (25). Tällaisen hoidon aloittaminen vaatii monenlaista yhteistyötä ja vierailuja muissa keskuksissa. Ensimmäiset vaikeista liikehäiriöistä kärsivät lapsipotilaat on onnistuneesti hoidettu DBS:lla.

Parkinsonin tauti: Lääketutkimukset

HUS:n neurologian klinikan lääkärit julkaisivat tutkimuksen, jossa arvioitiin 103 levodopainfuusiopotilaan (Duodopa-hoito) vointia ja hoidon onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä (26)*. Huonoa hoitotulosta ennakoi potilaan yksin asuminen. Hoidon komplikaatiot (kuten letkun tukkeutuminen tai paikoiltaan siirtyminen) lisäsivät merkittävästi käyntejä yliopistosairaalassa.  Kahden vuoden aikana hoidon keskeytti lähes puolet potilaista. Tämäkin tutkimus osoittaa, että levodopan suoleen infuusioon liittyy aika paljon ongelmia, vaikka sillä on myös hyvä teho potilaan tilanvaihteluihin.

Lääketehdas Orionin tutkijat raportoivat, että karbidopan annoksen lisäys levodopaan nähden parantaa levodopan hyötyosuutta merkittävästi (27). Nykyisissä tableteissa karbidopan annos on ¼ levodopan annoksesta. Tässä terveillä tehdyssä tutkimuksessa karbidopan annosta nostettiin 50% levodopan annoksesta tai yhtä suureen annokseen kuin levodopa. Levodopan hyötyosuus parani 29-36%, kun entakaponi oli mukana. Samanlaisia tuloksia on saatu jo aiemminkin, mutta mikään lääketehdas ei ole tuonut markkinoille tablettia, jossa karbidopaa olisi enemmän.

Parkinsonin tauti: PET/Spect

Turkulaiset ja helsinkiläiset neurotutkijat selvittivät mikrografian (käsialan pienentymisen) diagnostista merkitystä käyttämällä dopamiinitransportteri-Spect (DAT-Spect) tutkimusta Parkinson-diagnoosin perustana (28)*. Mukana oli Parkinsonin tautia sairastavia, essentiaalista vapinaa sairastavia ja terveitä henkilöitä. Tutkijat totesivat, että mikrografia erottaa Parkinsonin tautia sairastavat kohtalaisen hyvin essentiaalista vapinaa sairastavista. Sen sijaan mikrografia ei korreloinut transportterikertymän alentumiseen viitaten, että mikrografian taustalla voisi olla ei-dopaminergiset hermoradat.

Turun PET-keskuksen tutkijat selvittivät adenosiini A2A reseptoreiden määrää Parkinsonin tautia sairastavilla (29)*. Tiedetään, että adenosiinireseptorien estäminen näyttäisi lisäävän dopamiinitoimintaa ja adenosiinin estäjiä on maailmalla hyväksytty edenneen Parkinsonin taudin lääkkeiksi. Tutkimuksessa käytettiin adenosiinireseptoreihin sitoutuvaa PET-merkkiainetta. Tuloksena oli, että alkuvaiheen potilailla kaudatus-tumakkeen adenosiinireseptorien määrä oli alentunut verrattuna terveisiin. Sen sijaan kohtalaista tautia sairastavilla reseptorien määrä oli lisääntynyt pallidum-tumakkeessa. Toisessa saman keskuksen tutkimuksessa selvitettiin aivojen kannabinoidireseptorien määrää Parkinsonin tautia sairastavilla käyttäen kannabinoidireseptoriin 1 sitoutuvaa PET-merkkiainetta (30)*.  Tuloksena oli, että kannabinoidireseptorien määrä oli alentunut parkinsonpotilailla, kun lääkevaikutus oli poissa (OFF-vaihe), mutta parkinsonlääkitys normalisoi tilannetta.

Turkulaisten PET-tutkijoiden johdolla tehtiin dopamiini2-reseptorityypin aivojen jakaumasta hieno atlas (31). Tutkimuksessa analysoitiin 156 terveen henkilön raklopridi-PET-tutkimukset. Tutkijat havaitsivat, että dopamiini2-reseptorien määrä väheni iän myötä ja oli suurempi naisilla kuin miehillä. Työ osoittaa, että aiemmin tehtyjen tutkimusten uudelleen käytöstä voi olla paljonkin hyötyä.

Parkinsonin tauti: Neuropatologia

Helsinkiläiset neuropatologit olivat mukana tutkimuksessa, jossa pyrittiin selvittämään, mitä kautta Lewyn kappaleiden (alfasynukleiinin) esiintyminen hermostossa alkaa (32). Tutkittavina oli suomalaisten (iäkkäitä vantaalaisia) ja japanilaisten keräämät neuropatologiset aineistot. Pyrittiin selvittämään erityisesti varhaisvaiheen Lewyn kappaleiden esiintymistä hermostossa. On esitetty, että Parkinsonin tauti alkaisi hajukäämin ja suoliston kautta nousten keskushermostoon vagus-tumakkeen kautta. Tutkijat pystyivät osoittamaan, että osalla tauti alkaa hajukäämin kautta ja osalla suoliston tai ääreishermoston kautta, mutta hyvin harvoin yhtaikaa molemmista, kuten alun perin Braakin hypoteesissa esitettiin. Mielenkiintoinen artikkeli, suosittelen luettavaksi.

Helsinkiläiset neuropatologit julkaisivat toisenkin tutkimuksen, jossa tutkittiin Lewyn kappaleiden esiintymistä selkäytimessä, selkäytimen ganglioissa ja lisämunuaisessa (33). Materiaali saatiin Vantaan iäkkäiden (+85v.) tutkimuksesta. Koko materiaalissa (n=303) 28%:lla todettiin selkäytimessä Lewyn kappaleita. Kaikilla heillä oli myös Lewyn kappaleita aivoissa. Selvästi enemmän oli Lewyn kappaleita selkäytimessä oli niillä, joilla kertyminen näytti alkavan periferiasta eli ”suolisto ensin” tyypeillä.

Turkulainen tutkijaryhmä osoitti, että ihmisen pituus on yhteydessä mustatumakkeen (substantia nigra) dopamiinisolujen määrään eli mitä pidempi ihminen sitä enemmän dopamiinisoluja (34)*. Tutkittavana oli 36 kuolleen Lewyn tautiryhmän potilaan ja 19 kontrollihenkilön mustatumakenäytteet. Tutkimus tukee aiempaa epidemiologista havaintoa, että lyhyempi pituus lisää riskiä sairastua Parkinsonin tautiin.

Stimulaattorin (DBS) asennuksen yhteydessä aivoihin on kosketuksissa ohjauskanyylejä ja elektrodeja, joihin jäänyttä RNA:ta tutkittiin oululaisten ja helsinkiläisten suorittamassa tutkimuksessa (35) . Suurin osa DBS potilaista sairasti Parkinsonin tautia. Tutkijat osoittivat, että ”sivutuotteena” voidaan saada tuoretta aivonäytettä, josta voidaan RNA-analyysejä tehdä. Tällä tavoin ei kuitenkaan voi saada terveiden henkilöiden näytteitä vertailuun, koska heille ei asenneta DBS laitteistoa.

Parkinsonin tauti: Genetiikka

Oululaiset tutkijat yhdessä japanilaisten kanssa raportoivat, että RFC1 geenin mutaatio voi aiheuttaa Parkinsonin taudin kaltaisen tilan (36). He löysivät kolme potilasta 569 parkinsonpotilaan aineistosta, jolla oli tämä mutaatio. Aiemmin tämä mutaatio on yhdistetty pikkuaivosairauteen ja neuropatiaan, josta käytetään lyhennettä CANVAS.

Parkinsonin tauti: Puhuminen

Tamperalaisjohtoisessa tutkimuksessa arvioitiin suomenkielisten parkinsonpotilaiden puheen muutoksia terveisiin verrattuna (37). Useita muutoksia havaittiin, kuten oli oletettavaa. Potilaiden ääni oli vuotoinen ja ponneton, miehillä puhe oli työläämpää, kun taas naisilla selvemmin monotonista.

Parkinsonin tauti: Digitaaliset laitteet

Porissa, Tampereella ja Oulussa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin digitaalisten järjestelmien soveltuvuutta terveydenhoidossa (38). Koehenkilöinä olivat Parkinsonin tautia sairastavat potilaat (100 potilasta) ja terveet kontrollit (50 henkilöä). Tutkittavien monitorointiin kotioloissa käytettiin älypuhelimia, kenkiin asetettuja sensoreita ja älyrannekkeita. Pitkä artikkeli, jossa käydään läpi metodologiset asiat ja ongelmat ja annetaan suosituksia.

Liikehäiriöt: Yleistä

Apul.prof. Juho Joutsa Turusta oli eräänä kirjoittajana artikkelissa, jossa käydään läpi aivoinfarktin aiheuttamia liikehäiriöitä (39). Tiedetään, että aivoinfarkteihin voi liittyä monenlaisia liikehäiriöitä riippuen esimerkiksi infarktin paikasta, mutta edelleen on paljon aukkoja tietämyksessä. Kirjoituksessa käydään läpi kirjallisuutta ja annetaan ohjeita jatkotutkimusten suorittamiselle. Hyvä katsausartikkeli asiasta.

Turun psykiatrien ja THL:n tutkijoiden tekemässä tutkimuksessa selvitettiin psykoosipotilaiden ekstrapyramidioireiden (kuten vapina, jäykkyys, hitaus) yhteyttä potilaiden kognitiiviseen tilaan (40).  Ekstrapyramidioireet voivat liittyä antipsykoottiseen lääkitykseen, muta myös psykoosiin sinänsä. Tutkijat havaitsivat, että ekstrapyramidioireet ennustivat huonompaa kognitiivista selviytymistä jo psykoosin alussa ja myös vuoden seurannan aikana.

Kuopiolaisessa tutkimuksessa selviteltiin otsa-ohimolohko-rappeumapotilaiden ekstrapyramidioireita (41). Tutkimuksessa käytiin läpi KYKS:n tähän rappeumaan mahdollisesti sopivien potilaiden sairauskertomukset ja kuvantamistulokset. Tähän sairasryhmään kuuluvat potilaat, joilla on otsalohkodementia, primaarinen etenevä afasia, otsalohkodementia+ALS yhdistelmä, progressiivinen supranukleaarinen halvaus (PSP) tai kortikobasaalinen rappeuma (CBD). Lopullisen analyysiin he löysivät 222 potilasta, joista 139 oli käytettävissä vertailukelpoisia kuvantamistuloksia. Koko ryhmässä melkein puolella potilaista oli ekstrapyramidioireita. Noin 30%.lla otsalohkodementiaa sairastavista oli ekstrapyramidioireita, kun taas käytännössä kaikilla PSP- ja CBD potilailla oli ekstrapyramidioireita jo diagnostisten kriteerienkin perusteella. Kuvantamistutkimusten analyysissä havaittiin ekstrapyramidioireisten potilaiden aivoissa atrofiaa erityisesti tyvitumakkeiden ja aivorungon alueella. Otsalohkodementiapotilailla aivorungon atrofiaa oli enemmän niillä, jolla oli ekstrapyramidioireita. Aivorungon muutoksilla vaikuttaisi olevan merkitystä ekstrapyramidioireiden synnyssä tässä potilasryhmässä.

Monijärjestelmäsurkastuma (MSA)

Prof. Juha Rinne oli mukana MSA-potilaille tehdyssä PET-tutkimuksessa, joissa pyrittiin erottamaan MSA-tauti Parkinsonin taudista. Tutkimuksissa käytettiin uutta PET-merkkiainetta ([11C]PBR28), joka sitoutuu gliasoluissa olevaan proteiiniin (TSPO). Tutkimuksessa oli mukana 66 MSA-potilasta ja 24 parkinsonpotilasta (42). Havaittiin, että uusi merkkiaine erotti hyvin MSA-potilaat parkinsonpotilaista ja soveltuisi siksi erotusdiagnostiseksi tutkimukseksi. Tämän merkkiaineen ongelma on, että se ei toimi kaikilla potilailla geneettisistä syistä johtuen. Samaan tutkimukseen liittyen prof. Rinne työtovereineen kirjoitti yhdestä MSA-potilaasta, joka kuvantamistulos poikkesi muista MSA-potilaista (43).  Tämän potilaan uusi kliininen arvio muuttikin hänen diagnoosiksi Parkinsonin tauti.

Dystonia

Aiemmin turkulaiset neurologit ovat raportoineet, että parkinsonpotilailla on enemmän impulssikontrollihäiriöitä (pelihimo, ostoshimo, hyperseksuaalisuus, ahmiminen) kuin terveillä. Lisääntynyt määrä on liitetty erityisesti dopamiiniagonistien käyttöön. Nyt he tutkivat samaa asiaa dystoniapotilailta (44)*.  98 dystoniapotilaan kyselytutkimuksen perusteella impulssikontrollin häiriöt eivät olleet lisääntyneet terveisiin verrattuna. Dystoniapotilaat eivät käytä agonisteja, joten löydös välillisesti sopii agonistien merkittävään rooliin parkinsonpotilailla.

Turkulaiset neurologit olivat mukana katsausartikkelissa, jossa käytiin läpi kirjallisuudesta löytyvät paikallisiin aivovaurioihin liittyneet dystoniatapaukset (45).  Kirjoittajat löysivät 359 tapausta. Tavallisimmat vaurion paikat olivat tyvitumakkeissa, talamuksessa, aivorungossa ja aivojen valkeassa aineessa. Analyysien perusteella näyttäisi tyvitumakkeiden vaurio liittyvän erityisesti raajan dystoniaan, talamuksen vaurio käden dystoniaan sekä aivorungon-pikkuaivon vaurio kervikaaliseen dystoniaan. Tulokset viittaavat siihen, että monet hermoverkot voivat olla dystonioiden taustalla.

Apul.prof. Juho Joutsa Turusta oli mukana katsauksessa, jossa arvioitiin ei-invasiivisten aivostimulaatioiden, kuten toistuvan magneettistimulaation tai sähköisen tasavirtastimulaation, vaikutuksia dystoniaoireisiin (46). Näiden stimulaatioiden etuna on, ettei tarvita mitään kalloa lävistäviä leikkauksia. Katsauksen perusteella näiden stimulaatioiden teho oli valitettavasti melko vähäinen ja lyhytvaikutteinen. Näitä hoitoja kannattaa kuitenkin kehittää, mutta toistaiseksi parempi teho on saatu syväaivostimulaatiolla (DBS).

Huntingtonin tauti

Dos. Jussi Sipilä työtovereineen on ollut perustamassa Huntington-potilaiden rekisteriä Suomeen. He kirjoittivat lyhyen artikkelin rekisterin perustamiseen liittyneistä vaikeuksista (47).

Ataksia

Oululaiset tutkijat kehittivät laitteiston, jolla voidaan ataktisia (hapuilevia) liikkeitä kvantifioida eli saada numeerisia arvoja ataksian voimakkuudesta (48). Nykyisin ataksiaa arvioidaan silmämääräisesti. Laitteistoon kuului tietokone, jossa oli kosketusnäyttö, sormeen kiinnitetty anturi, joka mittasi kiihtyvyyttä ja asentoa (gyroskooppi) ja lisäksi analysointiohjelmisto. Mukana oli 19 ataksiapotilasta ja 21 tervettä koehenkilöä. He koskettivat anturisormella näytön pistettä ja omaa nenänpäätä vuorotellen, joka vastaa kliinisesti tehtävää sormi-nenänpää-koetta. Laitteisto erotti selvästi potilaat terveistä. Potilailla käden nopeus oli hidastunut, mutta päätepisteen osumistarkkuus ei ollut muuttunut, ja liikkeiden laajuus sekä vaihtelevuus lisääntyi. Tällaiselle laitteistolle on ainakin tutkimuskäytössä tarvetta.

Suomalaiset neurologit kirjoittivat hyvin harvinaisesta ataksiapotilaasta, jonka taudin syynä oli vasta-aineet erästä solun pinnan valkuaisainetta (SEZ6L2) kohtaan (49). Kirjoittajien mukaan 6 aiempaa tapausta on kuvattu.  Potilas sai apua immunoterapiasta (rituksimabi, syklofosamidi) toisin kuin aiemmin kuvatut potilaat.

Touretten oireyhtymä

Touretten oireyhtymä on neuropsykiatrinen sairaus, jossa liikehäiriöinä esiintyy tahattomia motorisia nykimisiä tai äännähdyksiä, joita kutsutaan TIC:ksi. Ruotsalaisessa tutkimuksessa, jossa oli mukana suomalaisia kirjoittajia, etsittiin rekistereistä kaikki Tourette-TIC potilaat ja heille kontrollihenkilöt ja selvitettiin potilaiden joutumista väkivaltaisiin tai rikollisiin tapahtumiin (50). Tourette-TIC potilailla oli yli kaksinkertainen riski joutua väkivaltaisiin tapahtumiin ja yli kolminkertainen riski joutua rikostapahtumiin. Vähemmistöllä potilaista (37%) oli väkivaltatuomio eli suurempi osa potilaista joutui mukaan tapahtumiin esim. ADHD oireiden tai huumekäytön vuoksi.

*:llä merkittyjä tutkimuksia Suomen Parkinson-säätiö on ollut tukemassa.

• Avainsanat: ataksiaDBSdigitaaliset laitteetdystoniaHuntingtonin tautiliikehäiriötutkimuslääketutkimusmonijärjestelmäsurkastumaneuropatologiaParkinsonin taudin genetiikkaParkinsonin tautiparkinsonpotilaan puhePET-tutkimuspotilastutkimusrekisteritutkimusstimulaatiotutkimussuolistotutkimusTouretten oireyhtymä