Kävelyn jähmettyminen

Kävelyn jähmettyminen (engl. freezing of gait, FOG) on Parkinsonin taudin yksi tahdonalaisten liikkeiden säätelyyn liittyvistä ongelmista. Kävelyn alkaminen voi viivästyä jopa minuutin jalkojen ollessa ikään kuin liimatut lattiaan. Ensiaskeleet ovat usein pientä tepastelua jopa lähes paikallaan ennen kuin askelpituus kasvaa. Ilmiöön voi myös liittyä kaatumisia ja pakonomaista “juoksua”, jossa vartalo vaikuttaa kulkevan nopeammin kuin jalat seuraavat. Oireistosta käytetään lääketieteellistä nimeä akinesia. Siihen liittyy vain sille ominaisia piirteitä, kuten oireen lisääntymistä lähellä seinää tai kapeissa paikoissa, esimerkiksi kävelyn jähmettymistä oviaukossa. Kävely sujuu monasti paremmin ulkona. Akinesian mekanismeja ei juuri tunneta, mutta on esitetty, että aivojen valkeassa aineessa pienten verisuonten alueella tapahtuvilla verenkierron vaurioitumisilla olisi siihen vaikutusta (Gaillardia ym. 2013).

Vaikka jähmettymistä ei esiinny kaikilla, se on kohtuullisen yleistä. Orana Moore (2007) työtovereineen selvitti asiaa tutkimalla 118 potilasta, joiden keskimääräinen sairauden kesto oli 8,5 vuotta. Sairastuneista hieman yli puolella (55 %) esiintyi jähmettymistä, osalla hyvin harvoin ja osalla aina. Jähmettymisen vaikeus ylitti sen aiheuttaman todellisen haitan: ne, joilla sitä esiintyi, olivat taipuvaisia välttämään muiden ihmisten seuraa kokiessaan jähmettymisen vähintäänkin hämmentävänä ja nolona sekä kokivat elämänlaatunsa merkittävästi heikentyneen. Jähmettymistä esiintyy enemmän potilailla, joiden tauti on kestänyt pitkään ja joilla on lihasjännitysvoittoinen sairaudenkuva. Vapinavoittoisessa sitä esiintyy harvemmin.

Hoidossa on tärkeää erottaa, esiintyykö jähmettymistä yksinomaan silloin, kun lääke ei vaikuta (”off”-vaihe) vai esiintyykö sitä silloinkin, kun lääkitys on muutoin tehokkaimmillaan (”on”-vaihe), esimerkiksi 1–2 tuntia levodopa-lääkkeiden ottamisen jälkeen (Kardopal®, Madopar®, Sinemet®, Stalevo®). Jos sitä esiintyy ”off”-vaiheessa, ongelmaa voidaan monasti korjata lääkitystä rytmittämällä. ”On”-vaiheen jähmettymiseen lääkitys ei vaikuta. Näistä käytetään monesti nimeä levodopa-resistantti jähmettyminen (engl Levodopa-resistant freezing, L-FOG). Tilanne on sama kuin kaatumistaipumuksessa. Muita mahdollisia lääkkeitä, kuten myös meillä käytettyä amantadiinia, on testattu osin positiivisin tuloksin (Fukada ym. 2012; Malkani ym. 2012). Myös tietyntyyppiset neurokirurgiset hoidot ovat olleet eduksi (Weiss ym. 2013).

Erilaisista fysikaalisista toimenpiteistä ja laitteista saattaa olla apua. Myös intensiivinen kuntoutus saattaa auttaa (Frazzitta ym. 2013). Jo vuosikymmeniä sitten ennen nykyisiä lääkkeitä havaittiin, että jähmettyessä askel on helpompi ottaa jonkin esteen yli. Sairaaloiden lattiaan maalattiin tästä syystä poikkiviivoja ja ruutuja, jopa jalanjälkiä. Tämä ilmiö on kuvattu myös elokuvassa Awakenings (suom. Heräämisiä) vuodelta 1990 (näyttelijöinä mm. Robert De Niro ja Robin Williams). Elokuvassa on mm. kohtaus, jossa parkinson-oireinen potilas kävelee ruudullisella sairaalan lattialla jähmettyen aina ruudukon loppumiskohtaan pari metriä ennen ikkunaa. Kun lääkäri (Robin Williams) huomaa tämän ja ruudukko maalataan ikkunaan asti, ei potilaalla ole enää vaikeuksia kävellä ikkunan luo.

Yllämainittua ilmiötä on käytetty eri tavoin helpottamaan kävelyä. On mm. kehitetty erilaisia apulaitteita, joilla voi “maalata” poikkiviivan lattiaan jalkojen eteen (esim. laservalolla). Yksinkertaisin näistä lienee englantilainen laservalolla varustettu kävelykeppi (http://www.attainability.co.uk/lasercane-walking-stick(siirryt toiseen palveluun)). Apuvälineet ovat helpottaneet ensiaskeleen ottoa jähmettymistilanteissa, joskaan tätä ei ole kaikissa tutkimuksissa kyetty tieteellisesti vahvistamaan (Bunting-Perry L ym. 2013). Myytävänä on myös laserilla varustettuja rollaattoreja. Laserosioita saa ainakin Yhdysvalloista myös erillisinä rollaattoreihin kiinnitettävinä lisävarusteina.

Eräs tehokkaalta vaikuttava tapa on laittaa pienet laservalot kenkien kärkeen ja valojen kytkimet kantapään alle. Kävellessä syttyy poikittainen valo toisen jalan eteen, kun vastakkainen kantapää osuu alustaansa. Hollantilaiset tutkijat ovat osoittaneet, että tällaisten laserkenkien käyttö merkittävästi vähentää kävelyn jähmettymistä (Barthel C ym. 2018). Laserkenkiä käytettäessä pitää ainakin suurimman osan ajasta katsoa alustaan kohden, mikä on lievä haitta, tosin useimmillla potilaillahan asento on jo etukumarainen, joten tämä haitta vaikuttaa aika vähäiseltä.

• Avainsanat: apuvälineetFOGKävelyn jähmettyminenliimajalkaParkinsonin tautiparkinsonismittilanvaihtelut