Tekstin koko

Parkinsonin tauti ja parkinsonismit

Heikki Teräväinen 5.2.2010

Parkinsonismi sanalla tarkoitetaan oireistoa, johon liittyy lihasten jäykkyyttä, liikkeiden hitautta, ryhdin muutoksia ja/tai vapinaa. Parkinsonin tauti on tunnetuin sairaus, jossa esiintyy parkinsonismin oireita.

Harvinaisempia parkinsonismi-sairauksia ovat mm. kortikobasaalinen degeneraatio, monijärjestelmä-sairaudet sekä etenevä supranukleaarinen halvaus. Viimemainitut sairaudet ovat Parkinsonin taudin tapaan ajan kanssa vaikeutuvia eikä niiden synnyn syytä tunneta. Näissä sairauksissa vaste Parkinson-lääkkeille on yleensä verraten huono, haittavaikutuksia ilmenee herkemmin, oireiden vaikeutuminen on nopeampaa ja aivomuutoksia todetaan laajemmilla alueilla kuin tavanomaisessa Parkinsonin taudissa.

Näissä sairauksissa on myös oireita, joita tavanomaisessa Parkinsonin taudissa ei yleensä tapaa, mistä syystä niistä on käytetty myös yleisnimeä Parkinson-plus. Tällä viestitetään, että potilaalla on parkinsonismi plus jotain muuta -  sillä Parkinsonin taudissa näitä “muita” löydöksiä ei ole.

Myös Alzheimerin taudissa voi esiintyä parkinsonismia. Sairautta ei yleensä sekoiteta Parkinsonin tautiin osin koska tautia sairastavilla havaitaan alkuvaiheessa yksinomaan henkisten toimintojen heikkenemistä ja mahdolliset parkinsonismin oireet ilmenevät vasta myöhemmin. Tämä eroaa Parkinsonin taudista, joka ilmenee alussa parkinsonismin oirein ja vasta vuosien saatossa saattaa osalle ilmaantua henkisten toimintojen heikkenemää.

Parkinson-plus sairauksissa ovat sairauden oireet jo alkuvaiheessa tavallisesti molemmin puoleisia, kun taas tavanomainen Parkinsonin tauti alkaa useimmiten toispuoleisin oirein.

Sairauksien diagnostiikasta

Useimmiten kokenut neurologi kykenee tekemään diagnoosin eri sairauksien välillä mutta ei aina. Joillakin potilaita diagnoosi varmentuu vasta 2-3 vuoden seurannassa ja osalla (esim. Lewyn kappale dementia) lopullinen varmuus saadaan vasta kuoleman jälkeen ruumiinavauksessa, joskin epäily diagnoosista voi olla vahva.